Rakastan tarinoita.
Rakastan sitä, kuinka pienet yksityiskohdat paljastavat joskus suuria yllätyksiä tarinoissa. Katsokaa vaikka tätä koiraa tässä. Näyttääkö se teistä surulliselta, kuin se anoisi teiltä katseellaan apua? Vai näyttääkö se teistä onnelliselta, aivan kuin se odottaisi villiä leikkiä kanssanne?
Tarinoiden paras anti on siinä, että niiden parissa voi antaa mielikuvituksen laukata mihin suuntaan tahansa. Ehkä perustaisin oman tarinani koiran surullisiin silmiin, tai ehkä sen leikkisään hymyyn. Tai ehkä jopa siihen, ettei koiran kieli tule ulos sen suusta, koska joku on tehnyt koiran kaulaan reiän ja repinyt koiran kielen ulos siitä reiästä. Ken tietää, katsotaan mihin suuntaan tarina lähtee:
Alussa oli suo, kuokka ja sisilialainen koira. Koira ei antanut paikallisen mafiapomon pelotella hänen perhettään, joten mafiapomo päätti tehdä koirasta esimerkin muille kyläläisille. Koira kaapattiin ja sille tehtiin ns. sisilialainen solmio. Koiran kaulaan tehtiin puukolla reikä ja kieli vedettiin ulos sitä kautta. Sitten koiran ruumis jätettiin kirkon eteen kyläläisten löydettäväksi. Aika velikultia.
Ja tämä tässä oli varmaan ihan tarpeen hyvä alustus sille, minkälaista sisältöä näiltä sivuilta löytyy.
Julkaistu alunperin 18.08.2016
Muistin näin muutama päivä myöhässä, että en ole julkaissut blogille minkäänlaista kesäkuun uudelleennostoa. Samaan aikaan kun muistin sen, Radio Novalla puhuttiin Hesarin uutisesta, jossa Helsinkiläinen mies ei kestänyt pikkulintujen ääniä. Se toi vähän mieleen tämän melkein kymmenen vuotta vanhan blogitekstin, joten ongelma ratkaistu, nostan tämän.
Joskus sitä vaan kutsuu ongelmia itselleen, esimerkiksi kun kirjoittaa melkein 10 000 sanaa blogitekstiin nimeltään 100 syytä miksi en koskaan aja ajokorttia. Kuka olisi voinut arvata, että kun perustelee sadalla eri syyllä miksi en koskaan tarvitse itselleni ajokorttia, tulisi vastaan tilanne, jossa tarvitsisin ajokortin. No näin nyt kuitenkin...
Oletteko koskaan tilannut tuotteita postiin tai postin automaattiin, mutta teitä on nolottanut hakea ne sieltä pois, koska kyljessä lukee isolla Temu tai Kärkkäinen? Onko teitä nolottanut kulkea pakettien kanssa kadulla, vältellen ihmisten syyllistäviä katseita? Ei se mitään, minä ymmärrän kyllä. Nolostuminen myrkyllisen kiinalaisen pikamuodin tai...
Mitä suurempi ihminen, sitä suurempi varjo.
A series of reviews from my Letterboxd account, part 18.
2024 oli umpipaskoista vuosista paskin. Ei ehkä maailmalle, mutta ainakin minulle. Pelkkiä vastoinkäymisiä ja ongelmia joka puolella, kulminoituen lopulta ihan työttömyyteeni asti.
