Rakastan tarinoita.
Rakastan sitä, kuinka pienet yksityiskohdat paljastavat joskus suuria yllätyksiä tarinoissa. Katsokaa vaikka tätä koiraa tässä. Näyttääkö se teistä surulliselta, kuin se anoisi teiltä katseellaan apua? Vai näyttääkö se teistä onnelliselta, aivan kuin se odottaisi villiä leikkiä kanssanne?
Tarinoiden paras anti on siinä, että niiden parissa voi antaa mielikuvituksen laukata mihin suuntaan tahansa. Ehkä perustaisin oman tarinani koiran surullisiin silmiin, tai ehkä sen leikkisään hymyyn. Tai ehkä jopa siihen, ettei koiran kieli tule ulos sen suusta, koska joku on tehnyt koiran kaulaan reiän ja repinyt koiran kielen ulos siitä reiästä. Ken tietää, katsotaan mihin suuntaan tarina lähtee:
Alussa oli suo, kuokka ja sisilialainen koira. Koira ei antanut paikallisen mafiapomon pelotella hänen perhettään, joten mafiapomo päätti tehdä koirasta esimerkin muille kyläläisille. Koira kaapattiin ja sille tehtiin ns. sisilialainen solmio. Koiran kaulaan tehtiin puukolla reikä ja kieli vedettiin ulos sitä kautta. Sitten koiran ruumis jätettiin kirkon eteen kyläläisten löydettäväksi. Aika velikultia.
Ja tämä tässä oli varmaan ihan tarpeen hyvä alustus sille, minkälaista sisältöä näiltä sivuilta löytyy.
Julkaistu alunperin 10.09.2018
Uusi kuukausi, uusi kuukausittainen uudelleennosto. Tällä kertaa nopea ja kevyt keskusteluni sähköpostihuijarin kanssa.
Minulla olisi sähköpostissa varmaan kymmenkunta julkaisematonta keskustelua huijareiden kanssa vuosien varrelta, mutta en ole vain jaksanut kopioida niitä tänne blogiini. Osittain se johtuu laiskuudesta ja osittain siitä, että minua harmittaa kun huijarit eivät enää ota minuun yhteyttä sähköpostitse. Kaikki huijaan huijareita -huijaukset mitä nykyään joudun tekemään pitää tehdä joko puhelimitse tai face-to-face.
Ikävä huijaamiseen on niin kova, että huijaan jo ihan viattomia ihmisiäkin. Viime viikonloppuna kävin kirjamessuilla jossa Elisan myyjä onnistui lahjomaan minut vaihtamaan liittymää DNA:lta Elisalle Marimekon kahvimukilla. Tein sopimuksen, otin kahvimukin, kävelin vieressä olevalle DNA:n pisteelle ja pyysin niitä tekemään paremman sopimuksen kuin Elisa. Ne tekivät ja vaihdoin liittymän takaisin DNA:lle. Ja nyt menen juomaan aamukahvia Marimekon kahvimukistani.
Katselin tuossa eilen ranskalaista Kaikki Elämäni Aamut elokuvaa. Se on tarina 1600-luvun Ranskasta ja muutamasta muusikosta, jotka kamppailevat taiteen merkityksen ympärillä. Siinä oli kohtaus, jossa nuori mies tulee työhaastatteluun vanhan mestarimuusikon luokse. Hän kertoo surullista tarinaa siitä, kuinka hänet potkittiin ulos...
Luin neljävuotiaalle pojalleni Kristianille vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa H.C. Andersenin Ruman Ankanpoikasen. Kristian ei kauheasti välittänyt sadusta. Kun kysyin, että miksi, niin hän sanoi ettei "siinä ollut yhtäkään dinosaurusta".
A series of reviews from my Letterboxd account, part 19.
Minulla on huoli tekoälyn aiheuttamasta vaarasta. Enkä nyt puhu mistään Skynet-tilanteesta, jossa tekoäly tuhoaa maapallon. En puhu edes tekoälyn aiheuttamasta ekologisesta kuormituksesta tai siitä, kuinka lainsäädäntö laahaa tekoälyn säätelyn perässä. Ei, minä olen huolissani tekoälyn jakamasta väärästä informaatiosta.
Olen uusi kuski ja uutena kuskina olen pyrkinyt noudattamaan autoiluun liittyviä säädöksiä kuten liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia, koska näin autoilijoiden pitää vittu toimia. Viime viikolla hain poikani päiväkodista ja ajoin nopeusrajoitusten mukaan kotiin hänen kanssaan. Heti päiväkodin nurkalta perseeseeni tarttui vaaleanharmaa auto, joka...
