Rakastan tarinoita.
Rakastan sitä, kuinka pienet yksityiskohdat paljastavat joskus suuria yllätyksiä tarinoissa. Katsokaa vaikka tätä koiraa tässä. Näyttääkö se teistä surulliselta, kuin se anoisi teiltä katseellaan apua? Vai näyttääkö se teistä onnelliselta, aivan kuin se odottaisi villiä leikkiä kanssanne?
Tarinoiden paras anti on siinä, että niiden parissa voi antaa mielikuvituksen laukata mihin suuntaan tahansa. Ehkä perustaisin oman tarinani koiran surullisiin silmiin, tai ehkä sen leikkisään hymyyn. Tai ehkä jopa siihen, ettei koiran kieli tule ulos sen suusta, koska joku on tehnyt koiran kaulaan reiän ja repinyt koiran kielen ulos siitä reiästä. Ken tietää, katsotaan mihin suuntaan tarina lähtee:
Alussa oli suo, kuokka ja sisilialainen koira. Koira ei antanut paikallisen mafiapomon pelotella hänen perhettään, joten mafiapomo päätti tehdä koirasta esimerkin muille kyläläisille. Koira kaapattiin ja sille tehtiin ns. sisilialainen solmio. Koiran kaulaan tehtiin puukolla reikä ja kieli vedettiin ulos sitä kautta. Sitten koiran ruumis jätettiin kirkon eteen kyläläisten löydettäväksi. Aika velikultia.
Ja tämä tässä oli varmaan ihan tarpeen hyvä alustus sille, minkälaista sisältöä näiltä sivuilta löytyy.
Julkaistu alunperin 30.04.2016
Tämä tuntui aika luontevalta nostolta näin 2024 joulukuulle, koska viikko sitten irtisanoin itseni taas tehtaalta. Vuonna 2016 irtisanoin itseni, koska pääsin kirjoittamaan tv-sarjaa. Tällä kertaa minulla oli parempi syy kuin edellisellä kerralla, koska tällä kertaa minua yksinkertaisesti vitutti ihan liikaa, jotta voisin jatkaa töitä tehtaalla.
Siitä on yli vuosi, kun viimeksi tein Steven Seagal -elokuvan purun! Vuosi on ollut kiireinen eivätkä Steven Seagal -läskivitsit ole olleet päällimmäisenä mielessäni. Mutta nyt alkaa näyttää huomattavasti rauhallisemmalta, joten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä pitkästä aikaa purun tähän loputtomaan projektiin.
Viime viikolla Suomessa juhlittiin taas jokavuotista veropäivää, eli päivää jolloin me kaikki pystyimme vakoilemaan hyvätuloisten tuloja ja menoja kateellisena. Itse en jaksa selailla verokonetta, sillä minua ei kiinnosta miten paljon ihmiset tienaavat tai maksavat veroja. Jos totta puhutaan, minua kiinnostaa enemmän mitä heidän maksamillaan...
Juhlistaakseni tätä merkittävää saavutusta, en jaksa tehdä oikeastaan mitään. Olen pienen lapsen isä, ei minulla ole jumalauta energiaa keksiä mitään merkittävää sisältöä jonkun perkeleen kymmenvuotisjuhlan vuoksi. En myöskään koskaan juhli omia syntymäpäiviäni, joten miksi juhlisin blogini syntymäpäivää? Ehkä jos blogini tekisi joskus jotain...
A series of reviews from my Letterboxd account, part 17.
Vuonna 1968 valmistunut ja Charlton Hestonin tähdittämä valtava scifi-hitti The Planet of The Apes on tarina Hestonin esittämästä astronautista, joka kahden muun astronautin kanssa matkustaa tuhansia vuosia avaruudessa, kunnes saapuu planeetalle, jossa ihmiset ovat alkeellisia eläimiä ja apinat heidän edistyksellisiä mestareitaan. Heston...
