100 syytä miksi en koskaan aja ajokorttia

Tajusin että blogissani ei ole vielä tarpeeksi valitusta, joten päätin kirjoittaa tekstin "10 syytä miksi en koskaan aja ajokorttia". Mutta koska valittaminen on niin helvetin helppoa, se vähän venähti. Joten tässä blogitekstini: 100 syytä miksi en koskaan aja ajokorttia.

1. Ensimmäinen kertani. Ajoin kerran äitini vanhaa Opel Corsaa kaksi metriä eteenpäin kesämökin pihassa. Sinä aikana äitini sai sydänkohtauksen ja minä huusin raivosta autolle, koska en tiennyt mikä on kytkin ja auto sammui. Se on ainoa kerta elämässäni kun olen ajanut autoa.

2. Kytkin. Tuohon ensimmäiseen kertaan liittyen, en vieläkään tiedä mikä kytkin on. Tiedän että se liittyy jotenkin moottoriin (tai ehkä vaihteisiin), mutta en tiedä mitä sillä tehdään. Avain käynnistää moottorin, tiedän sen, mutta jos joutuisin veikkaamaan, sanoisin että kytkin on joku avaimen ja moottorin välissä oleva lattialta (tai ratista) ohjattava juttu, joka antaa avaimelle luvan kytkeä moottori käyntiin tai jotain? Tämä ei myöskään ole vitsi, tämä on ihan oikeasti se mitä luulen kytkimen olevan. Olen varma, että nyt kun valitan kytkimestä täällä, saan kohta kuulla joka puolelta mikä se oikeasti on. Ja siihen liittyen:

3. Keskustelut autoista. Kohta kun joku kertoo minulle mitä kytkimellä tehdään, voin taas olla kuuntelematta. Jos minua ei kiinnosta jokin asia, kuten vaikka autot, niin en todellakaan kuuntele yhtään mitä minulle niistä kerrotaan. Sama koskee veroja, sillä en vieläkään täysin ymmärrä miten veroprosentti lasketaan ja mistä se koostuu. Olen kuitenkin omalla tavallani iloinen, että en tiedä veroista tai autoista mitään, koska en tekisi niillä tiedoilla oikeasti mitään. Välitön tympääntyminen autokeskusteluihin ja verokeskusteluihin ovat luultavasti jostain keskittymishäiriöstä johtuvaa käyttäytymistä tai sitten vaan puhdasta välinpitämättömyyttä. Joten antaa palaa, kertokaa minulle mitä kytkimellä tehdään. En silti aio kuunnella. Jos haluaisin tietää mikä kytkin on, olisin tässä vaiheessa elämääni jo varmasti käynyt wikipediassa tutkimassa sitä. Olisin voinut selvittää mikä kytkin on tämän lauseen kirjoittamisen aikana, mutta en silti tehnyt sitä, koska minua ei kiinnostanut.

4. Autot ovat vaarallisia. Voi olla, että et ole kuullut tätä ennen, mutta autot ovat todella vaarallisia. Sen lisäksi että niillä voi tappaa muita ihmisiä, ne tuntuvat usein tappavan myös oman omistajansa. On ihan sama miten sitä pyörittelee, auto on päälle 100 kilometriä tunnissa kiitävä iso metallinkappale täynnä palavaa nestettä. Vyö mahan yli ja tyyny joka ilmestyy ratista ei vielä ihan vakuuta minua siitä, että olen siellä turvassa.

5. Juoppokuskit. Koska minulla ei ole ajokorttia, minun ei tarvitse koskaan olla juoppokuski. Ja mikä parasta, juoppokuskit kokevat tehtäväkseen kuskata minua kaikkialle mihin heitä kännissä pyydän minua kuskaamaan, koska he tietävät, ettei minua voi jättää luonnon armoille. Kerran kun niin kävi, onnistuin viiden minuutin sisällä oksentamaan siilin päälle ja murtautumaan McDonaldsiin. Silloin vaimoni toimi juoppokuskina ja haki minut keskellä yötä McDonaldsin pihasta kiroten sitä, ettei ollut ajanut ylinopeutta, koska yksi siili ja yksi McDonalds olisi voitu pelastaa. Toisin sanoen, kun olen kännissä, ihmiset välittävät enemmän minun hyvinvoinnistani kuin minä itse ja ajavat siksi vaikka keskellä yötä pelastamaan minut. Ja minulle se käy, koska olen kännissä. Tämä empatia/juoppokuskien hyväksikäyttö-oravanpyörä on siis minun kannaltani vallan kätevä juttu ja ehkä tärkein syy olla koskaan hankkimatta korttia.

6. Liikennemerkki jota en ymmärrä #1.

Ei pienintä käsitystä mitä tämä tarkoittaa. Ehkä se varoittaa että tiessä on joku viiva jota ei saa ylittää autolla?

7. Liikennemerkki jota en ymmärrä #2.

Jos liikenne toimii muutenkin niin, että toinen kaista menee eri suuntaan kun toinen, niin miksi sitä varten tarvitsee olla liikennemerkki? Onko tämä liikennemerkki kaikilla teillä maailmassa?

8. Liikennemerkki jota en ymmärrä #3.

Ja miksi tuo sama liikennemerkki on nyt punainen, keltainen ja musta? Onko se tapa vain painottaa sitä faktaa, että kyllä, jopa Saksassa ajetaan molempiin suuntiin?

9. En jaksa enää käydä kouluja. Huomasin tämän jo viimeisenä vuotenani ammattikorkeakoulussa. En enää jaksa opetella uusia asioita. Olen tyytyväinen siihen, että tiedän mitä tiedän enkä opi lisää ainakaan koulujen kautta. Erityisesti koulu jossa opetellaan autolla-ajoa ja liikennemerkkejä kuulostaa puhtaalta tuskalta.

10. En halua olla autokoululainen liikenteessä. Autokoululainen liikenteessä on ainoa ihmistyyppi jota kollektiivisesti vihaavat kaikki. En kestä kritiikkiä hyvin muutenkaan, joten miksi asettaisin itseni tilanteeseen, jossa kaikki ympärilläni voivat kritisoida minua?

11. Vaihteet. Automaattivaihteiset autot ymmärrän. Käy järkeen, että autossa on sisäänrakennettu systeemi joka määrittää sen nopeuden. Mutta kun puhutaan manuaalivaihteisista autoista, ymmärrys loppuu. Eikö ole olemassa mitään helpompaa tapaa vaihtaa vaihteita, kuin jäykkä vipu jota pitää vedellä sinne sun tänne? Tai jos se vipu on ainoa vaihtoehto, niin miksi sen pitää olla siinä maassa sivulla? Eikö olisi helpompaa jos vaihdekeppi olisi jotenkin yhteydessä vaikka rattiin?

12. Grand Theft Auto. Olen pelannut kaikki GTA-pelit läpi ja uskoisin, että se ei ole hyvä juttu mitä tulee autolla ajamiseen.

13. Liikennemerkki jota en ymmärrä #4.

Jep, en tajua kolmiota. Ymmärrän kyllä, että se kertoo sen kenellä on risteyksessä etuajo-oikeus, eli tyyliin se jolla on kolmio ei saa mennä ensin, mutta miksi sitten sillä toisella jolla on etuajo-oikeus ei ole vastakappaletta kolmiolle? Vaikka tyyliin vihreä kolmio joka symboloisi sitä, että saat mennä ensin. Koska jos ajaisin risteykseen enkä näe heti kolmiota, alkaisin etsiä sitä ympäriltäni ajan kanssa, vaikka ehkä se ei edes ole minulla. Olen nähnyt risteyksiä joissa kolmio on puskan takana piilossa niin, ettei kukaan ole nähnyt sitä. Silti on sinun vikasi jos et ole nähnyt sitä puskan läpi. Hannu Karpo teki kerran samanlaisesta puskakolmiosta jakson sarjaansa, mutta silti kolarin syy lankesi ihmiselle, joka ei nähnyt asioiden läpi toisia asioita. Hannu Karpo tosin piti syypäänä sitä tyyppiä joka ei halunnut leikata puskaansa joka peitti kolmion, mutta silti.

14. Toinen ongelma kolmion kanssa. Jos kolmio kertoo risteyksissä kenellä on etuajo-oikeus, miksei kolmiota löydy kaikista risteyksistä? Minä asun Moisionpellolla Lohjalla, enkä ole tainnut nähdä koko vitun rotkossa yhtäkään kolmiota vaikka risteyksiä löytyy joka paikasta. Miksei niitä voi pistää paikoilleen, jos ne kerran ovat niin käteviä? Mitä järkeä on olla risteyksiin tarkoitettuja liikennemerkkejä jos niitä ei jakseta pistää risteyksiin?

15. Oikealta tulevan väistäminen. Tiedän, että oikealta tulevalla on etuajo-oikeus (joka varmaan tarkoittaa sitä, että jos et löydä kolmiota haukankatseellasi sekunnin sadasosassa puskien läpi, sinun pitää noudattaa tätä sääntöä). Mutta se mitä minä en ymmärrä on, että kenen näkökulmasta oikealta tulevaa pitää väistää. Jos meillä on esim. kaksi risteävää tietä ja jokaisesta suunnasta tulee auto, ja jokainen auto haluaa kääntyä risteyksessä vasemmalle, eikö kaikkien pitäisi sitten väistää kaikkia eikä kukaan saisi mennä ensin? Varsinkin jos kolmiot ovat puskien sisällä piilossa tai niitä ei yksinkertaisesti ole ollut varaa pistää paikalleen.

16. Talvi. Talvisin tiet ovat joko liukkaita loskasta tai jäästä. Eteen ei näe jos tulee lunta ja eteen ei näe jos ei tule lunta, koska aurinko paistaa hankien ansiosta sata kertaa kirkkaammin kuin muina vuodenaikoina. Tottakai talvisin voi hiekottaa tai suolata teitä, mutta se tapahtuu yleensä vasta kun joku on jo ehtinyt kuolla liikenteessä hiekan ja suolan puutteen vuoksi.

17. Ajan trukkia. Olen ajanut parissakin työpaikassa trukkia ja ajaminen on mennyt juuri niin hyvin kun voi kuvitella. Törmäilen joka käänteessä, aiheutan vaaratilanteita harva se päivä ja jos pomon katse välttää, leikin murskaamalla trukin piikeillä asioita. Kerran rikoin lampun melkein kymmenen metrin korkeudesta vain koska pystyin. Mielessäni olin eräänlainen trukkijumala. Trukilla ajo on kuulemma huomattavasti helpompaa kuin autolla ajo, joten jos en pärjää kunnolla edes sen laitteen kanssa, mitä mahdollisuuksia minulla olisi autojen suhteen?

18. Fillari-teoriani. Minulla on polkupyörä ja ajan sitä harva se päivä liikenteessä. Voin myöntää, että pelkästään fillari allani olen vaarallinen. En pysähdy risteyksiin, en käytä kelloa, kuuntelen musiikkia täysillä, en todellakaan aja autotiellä vaikka poliisit ovat niin moneen otteeseen opastaneet ja mielessäni huudan koko ajan raivosta ihmisille, jotka tulevat vastaan, koska kukaan ei ymmärrä vaistomaisesti väistää minua. On vain ajan kysymys kun jotain pahaa tapahtuu. Auton kanssa olisin varmasti samanlainen, mutta se paha mikä tulisi tapahtumaan olisi tuhatkertaisesti pahempaa.

19. Musiikki-ongelma. Fillareista puheenollen, olen lähes sataprosenttisen varma, että tiedän mihin tulen kuolemaan. Kun kuuntelen musiikkia pyöräillessäni ja sieltä tulee hyvä biisi, alan polkea sen tahtiin. Tämä toimii yleensä ihan hyvin, mutta eräänä kauniina kesäisenä aamuna töihin polkiessani Spotifyn shuffle päätti heittää ilmoille sen Interstellarin No Time For Caution biisin. Se tarkoitti sitä, että en voinut enää pysähtyä mihinkään. En risteyksiin, en autojen vuoksi, en ihmisten vuoksi – en voinut pysähtyä. Minun piti pyöräillä koko ajan kovempaa vaikka väkisin. Ohitin ihmiset penkan puolelta ja kuulin etäistä tööttäystä perästäni kun pakotin auton äkkijarrutukseen. Olin töissä viisi minuuttia etuajassa neljän minuutin biisin vuoksi. Tämä kaikki tapahtui pyörällä, joten mitä helvettiä tapahtuisi jos ajaisin autolla ja yhtäkkiä vaikka Dark Side of The Moonin viimeinen biisi kajahtaisi ilmoille? Minä ja monet muut olisimme mennyttä. Joten on parempi että jätän autolla ajon toisille ja keskityn tappamaan itseäni pyöräni kanssa. Uskon, että joku aamu eloton ruumiini löydetään ojasta fillarini ympärille kietoutuneena. Poliisi nostaa yhä pauhaavan kuulokkeen verisiltä korviltani, kuuntelee sitä hetken ja sitten toteaa "Taas yksi näistä Rocky nelosen soundtrackin uhreista". Toinen poliisi pettyneesti huokaa ja kysyy turhautuneena "Milloin ihmiset oikein oppivat?".

20. Navigaattorit. En pidä ohjeista muutenkaan, joten jos olisin ajamassa johonkin ja joutuisin koko matkan kuuntelemaan kuinka ääni opastaa kääntymään 40 metrin päästä kiertoliittymään jossa kolmannesta väylästä pois kohti suuntaa etelä, en tiedä miten pahasti suuttuisin.

21. Ihmiset ja kiire. Ihmiset suhtautuvat kiireeseen eri tavoin. Toiset tiedostavat kiireen, mutta eivät anna sen vaikuttaa toimiinsa. Toiset, kuten minä, menemme päästämme sekaisin koska emme voi sietää kiirettä ja haluamme sen olevan ohi niin pian kuin vain suinkin mahdollista. Jos olisin autossa ja minulla tulisi kiire, en usko että siitä seuraisi mitään hyvää.

22. Ihmiset. Ihmiset ovat hulluja. Jos joutuu olemaan tekemisissä jonkun toisen ihmisen kanssa eikä tunne tätä ihmistä etukäteen, on hän varmasti hullu. Sama juttu autojen kanssa. Jos vaikka sattuu pieni kolari tai onnettomuus toisen ihmisen kanssa ja on itse selväjärkinen, on Jumalan ihme jos toinen henkilö ei ole skitsofreenikko. Havainnollistava esimerkki. Appiukkoni onnistui muutama vuosi sitten törmäämään hennosti toiseen autoon Lidlin parkkipaikalla. Normaalisti siinä ei olisi mitään, vaihdettaisiin vain tietoja ja vakuutusyhtiö hoitaisi homman kotiin. Mutta koska ihminen joka omisti auton johon kolhaistiin oli totta kai täysin vitun sekaisin, tämä raivosi tuntien ajan parkkipaikalla kunnes poliisit saatiin paikalle toteamaan, että poliiseja ei olisi tarvittu paikalle toteamaan mitään. Pieni kolhu ei tarkoita mitään normaalissa maailmassa, mutta tämän vitun sekopään kanssa se kolhu oli maailmanloppu. Myöhemmin sama hullu myös lähetti appiukolleni uhkailuviestejä sähköpostitse ja tekstiviestein, koska tietysti.

23. Suuntavaisto. Suuntavaisto on hyvä vaisto olla olemassa jos liikkuu autolla. Minulla ei ole suuntavaistoa. Eksyn missä vaan. Olen kerran eksynyt omakotitalossa. Parkkihallit ovat kuitenkin pahimpia. Myöhemmin mainittava Lohjantähden parkkihalli on helposti yksi vaikeimmista, eksyn siellä aina vaikka olen vanhempi kuin mitä Lohjantähti on ja olen käynyt siellä parkkihallissa satoja kertoja. Tämä on vakava ongelma.

24. Autot osaavat vittuilla. Ostimme vaimoni kanssa muutama vuosi sitten uuden auton, Renault Clion. Saimme siihen käsirahan romutuspalkkion kautta viemällä vaimon vanhan Opelin romutettavaksi. Soitin kaatopaikalle romutuksesta ja siitä miten se toimii. Periaatteessa ainoa ohje joka minulle annettiin oli, että auto pitää ajaa kaatopaikalle kun sen haluaa romuttaa. Yksinkertaista. Koska olimme hakemassa uuden automme kesäkuun ensimmäisenä tiistaina, päätimme viedä Opelin romutettavaksi samana tiistaina ennen auton hakemista. Joten totta kai Opel päätti hajota maanantaina. Vaimoni ajoi sillä töihin, mutta työpaikalle saavuttuaan ei yllättäen saanut autosta virtoja pois. Avain ei lähtenyt pois virtalukosta vaikka kuinka repi. Syy tähän oli automaattivaihteistossa, joka oli pettänyt. Syistä joita en itse täysin ymmärrä, automaattivaihteiston hajotessa auton virrat jäävät päälle ja avain juuttuu kiinni lukkoon. Kyseessä on epäilemättä joku helvetin tärkeä turvamekanismi, jolla on tarkoitus pelastaa maailma. Joka tapauksessa, koska auto päätti hajota viimeisellä mahdollisella hetkellään, se tarkoitti meidän deadlinen muuttumista. Autoa pystyi ajamaan jotenkuten eteenpäin sillä vaihteella mihin se oli jäänyt (ja vain niin kauan kuin virtaa riitti), joten vaimoni ja vaimoni veli menettivät kumpikin työpäivän, koska he lähtivät taistelemaan autoa kaatopaikkaa kohti. Ainoa ohje romutukseen kun edelleenkin oli, että auto piti saada ajettua sinne. Jos Opel olisi jaksanut toimia yhden päivän enemmän, vain yhden, ei mitään ongelmaa olisi ollut. Mutta koska autot osaavat vittuilla, se tietenkin hajosi päivää ennen.

25. Töötit. Vihaan tööttejä. Täydellisessä maailmassa jokainen joka käyttää sitä vitun torvea joutuisi syömään sen aina käytön jälkeen.

26. Huonot kokemukset autossa #1: Se yksi kerta Bosnialaisen kyydissä. Kerran Turussa asuessani bosnialainen työkaverini kertoi, että voi heittää minut töiden jälkeen kotiin. Suostuin kyytiin, koska aina suora matka kotiin bussimatkan voittaa. Kyyti alkoi ihan normaalisti, mutta noin minuutin ajettuamme työkaverini kertoi, että hänellä ei ole korttia ja auto oli salaa lainassa joltain kaverilta. Lisäksi hän lähti ajamaan kohti Raisiota, koska halusi hakea sieltä kyytiin jonkun kaverinsa. Työkaverini opasti minua etukäteen välttelemään katsekontaktia kaverinsa kanssa, koska tämä "ei pidä teistä valkoisista". Se tavallaan määritti koko loppumatkan jännitteen, kun en saanut sanoa mitään edes siitä, kun työkaverini kokeili ajaa vastaantulijoiden kaistalla. Sitten he päättivät näyttää minulle miten kovia tyyppejä oikeasti olivat, joten työkaverini ajoi Lidlin pihaan ja Raisiolainen ystävä kävi kaupassa varastamassa litran maitoa. Katselimme tätä varkautta autosta käsin, kun hän osti kassalta jotain suklaapatukoita samalla kun vei tiskin alla maitopurkin takkinsa sisään. Kysyin työkaveriltani, että eikö suklaapatukat maksaneet enemmän kuin litra maitoa maksoi, mutta se ei kuulemma ollut se pointti. Kysyin myös miksei hänen kaveri pidä meistä valkoisista, kun olimme kaikki kolme ihan yhtä valkoisia? Siihen en saanut mitään vastausta. Sitten työkaverini heitti minut kotiin ja kysyi haluaisinko aamulla kyydin töihin. Kiitin tarjouksesta, mutta kerroin meneväni bussilla.

27. Automerkit. Ei ole olemassa hyvää automerkkiä. Jokaisessa merkissä on vikansa. Opel on täynnä sähkövikoja, Chrysler hajoaa käsiin, BMW:ssä vika taisi sen sijaan olla antureissa ja Audeissa vika taas on vahvasti kuskissa. Luulisi, että olisi olemassa edes yksi automerkki joka olisi vain kaikinpuolin hyvä, mutta kun ei.

28. Lohja. Asun Lohjalla, kaupungissa jossa jalankulkijat ovat ottaneet vallan. Lohjalainen jalankulkija ei kykene erottamaan suojatietä tiestä. En ole koskaan nähnyt yhtäkään valkoista raitaa tiessä tai liikennemerkkejä, jalankulkijana en usko mokomaan noituuteen. Koko maailma on lohjalaisen suojatie ja se elämäntyyli sopii minulle vallan mainiosti. Mutta jos ajaisin autoa, olisi Lohja viimeinen paikka jossa haluaisin elää. Autosta käsin se näyttää siltä kuin jokainen Lohjalainen jalankulkija tekisi parhaansa jäädäkseen autosi alle.

29. Nummela. Lähellä Lohjaa sijaitsee koko Suomen persereikä, Nummela. Jos Lohjalla asuisi elefantteja, Nummela olisi se paikka mihin ne elefantit menisivät kuolemaan. Ikävä kyllä Nummelassa on paremmat kaupat kuin Lohjalla, joten jos minulla olisi ajokortti, olisi vain ajan kysymys kun joutuisin käymään siellä. Yleensä Nummelassa käydään Prisman takia, koska Nummelan Prisma on isompi kuin Lohjan Prisma, tai sitten siellä käydään koska Nummelassa crack-kokaiini on halvempaa kuin Lohjalla. Nummela on vuosien saatossa luopunut lähes kaikista liikennevaloistaan ja korvannut ne liikenneympyröillä, mutta silti EI YKSIKÄÄN Nummelalainen ole oppinut oikeaoppista liikenneympyrän ajamista. 80 prosenttia heistä ei käytä missään vaiheessa vilkkua. 15 prosenttia vilkuttaa kääntyessä liikenneympyrään. Ja viisi prosenttia pääsee liikenneympyrässä puoleenväliin kunnes ajavat autonsa parkkiin sen reunalle ja kuolevat tyhmyyteen.

30. Autojen värit. Ei ole olemassa hyvän väristä autoa. Räikeät autot ovat rumia, vaaleat ja mustat autot ovat aina likaisia ja likaisen väriset autot ovat lähtökohtaisesti vaan outo idea.

31. Liikennemerkki jota en ymmärrä #5.

Pastilli?

32. Liikennemerkki jota en ymmärrä #6.

Salmiakkipastilli?

33. Pastori. Muutama vuosi sitten olin töissä tehtaalla, jossa kesätyöntekijänä oli mies jota kutsuin pastoriksi. Pastori oli noin parikymppinen mies joka opiskeli papiksi, ei koskaan kiroillut ja piti ihan liikaa siitä Villi Luonto –sarjakuvasta mikä Metro –lehdessä oli. Siis ihan liikaa. Se esitteli useaan otteeseen päivän Villiä Luontoa ja sitten selitti ne vitsit minulle, koska en ollut nauranut. Pastori myös tykkäsi kysellä meiltä tehdastyöläisiltä filosofisia kysymyksiä rakkaudesta, elämästä ja uskosta. Yrittäkää ymmärtää, että miten vitun hankalaa ja outoa se oli. Nostelet siinä 500 kilon edestä parinkymmenen kilon säkkejä sekoittimelle johon tyhjennät niitä vauhdilla samalla kun sitä vitun kemikaalipaskaa leijuu koko ajan nenääsi. Ja kun se on tehty ja vedät hetken raikasta henkeä, paikalle tulee mies joka kysyy "Mistä tiedät rakastatko tyttöystävääsi jos et tiedä mitä rakkaus sinulle tarkoittaa?". Se paska jatkui jopa safkiksilla! Yrität syödä siinä rauhassa keittoa ja lukea lehteä, kun yhtäkkiä jostain liukuu paikalle mies joka kysyy "Mitä mieltä olet? Onko Jumala ihmisen keksintö vaiko ihmiset Jumalan keksintö?". Lupasin sinä kesänä itselleni, etten koskaan aio olla samanlainen mies kuin mikä Pastori oli. Pastorilla oli ajokortti. Joten minulla ei ole.

34. Entisellä työkaverillani on ajokortti. Sama juttu kuin Pastorin kanssa. Jos mies, joka on sanonut ääneen "Kannattaa sijoittaa homopornoon koska sillä on lojaali katsojakunta" osaa ajaa autoa, minä en halua osata ajaa autoa.

35. Huonot kokemukset autossa #2: Se yksi kuorma-autokeikka intissä. Armeijassa on tapana kuljettaa sotilaita rekkojen avulla leiriltä toiseen. Kuljettajina ovat harjoittelevat puolen vuoden palveluksella selviävät kuskit, jotka olivat, kauniisti sanottuna, yksiä vitun idiootteja. Inttikuskin tunnistaa siitä, että sillä on aina suu auki, liian vähän hampaita ja ainakin yksi munkki farkkujen taskussa. Kerran yksi kuski melkein tukehtui pullaan vieressäni. Sitten kun hän oli onnistunut yskimään sen pullanpuolikkaan pois kurkustaan, hän yritti syödä sen saman puolikaan uudestaan ja alkoi taas yskimään. Joka tapauksessa, tämä rekkatapaus sattui joskus syksyllä kun olimme lähdössä leirille ja harjoittelevat kuskit hoitivat kuljetuksen. Me sotilaat istuimme siellä rekan takana lattialla kolmessa rivissä maailman painavimmat reput selässämme ja toisissamme kiinni. Tämä oli vuonna 2006. Jos olen oikein ymmärtänyt, on nykyään (onneksi) laitonta istua armeijan rekassa ilman turvavöitä niin kiinni toisessa sotilaassa, ettei veri kulje jalkoihin yhtään. Silloin se oli normaalia ja yksi osa iki-ihanaa armeijakokemusta. Olimme juuri saapumassa leirialueelle ja jo hätää kärsimässä jalkojemme puutumisen suhteen, kun kuski peruutti vauhdilla lähimpään mäntyyn. Tiedän että se oli mänty, koska umpisokea kuskimme onnistui jotenkin peruuttamaan siihen niin, että sen männyn viisi metriä pitkä oksa tuli kokonaan rekkaan sisälle. Se oksa raapi meidän päitä ja kolautti jotain tyyppiä rekan takana suoraan naamaan. Rekka jäi myös siihen jumiin, joten me jouduimme ryömimään autosta männynoksaa pitkin ulos. Ulkona kuski tuli kopista ulos, sytytti tupakan ja kysyi alikessulta, että mitä ruokaa tänään oli tarjolla. Myöhemmin kuulin tämän kysyvän myös keittäjältä, että saisiko hän ottaa yhden Jacky-makupalan sijaan kaksi Jacky-makupalaa?

36. Porokolarit. Tämä ei varsinaisesti ole ongelma etelässä, mutta jos minulla olisi ajokortti, joutuisin kuitenkin joskus ajamaan Lapissa. Olen käynyt monta kertaa Lapissa sukulaisia moikkaamassa, joten tiedän porokolarien riskin. Ne vitun idiootit juoksevat auton alle niin kuin se olisi kutsumus. En muista yhtäkään Lapinreissua jonka aikana ei olisi ollut äkkijarrutusta porojen vuoksi. Aina kun mietin miltä porot näyttävät, näen ne mielessäni auton etuikkunan läpi kymmenen sentin päässä keulasta tuijottamassa minua. Ne näyttävät hämmentyneiltä.

37. Peurakolarit. Olin vaimoni kanssa kävelyllä kun satuimme näkemään keskellä peltoa kaksi peuraa. Peuroilla kesti minuutin verran huomata meidät, mutta kun ne huomasivat, ne lähtivät samantien pakoon hyppäämällä korkealle taivaalle ja laskeutuen viiden metrin päähän. Sitten ne toistivat tätä hyppyliikettä ja katosivat horisonttiin. Joten peuroissa on ihan sama ongelma kuin poroissa, mutta sen lisäksi että autoa ajaessa pitää osata katsoa molemmille sivuille typeriä eläimiä peläten, pitää peurojen vuoksi pitää silmällä myös taivasta.

38. Hirvikolarit. Toisin kuin idioottiporojen ja lentävien peurojen kanssa, hirvien suurin ongelma on siinä, että ne ovat vihaisia. Joten hirvikolareissa joko kuolee törmäykseen, tai sitten niissä kuolee siihen, että vältti törmäyksen, hirvi loukkasi tunteensa siitä ja päätti hyökätä sinun kimppuusi.

39. Eläinkolarit yleisesti. Kaikki eläimet jotka osaavat juosta, ryömiä tai lentää tielle ovat vaarallisia ja voivat aiheuttaa kuolemaan johtavan kolarin. Olen kerran ollut äkkijarrutuksessa kun kilpikonna ylitti moottoritietä. Niitä ei edes elä Suomessa ja silti sellainen löysi jotenkin tavan ryömiä automme eteen!

40. Oikeaoppiset reitit. Kerran vaimoni vanhan auton rekisterikilpi tipahti paikoiltaan, koska kilven takana oleva musta muovipala oli puhjennut, ruuvit ruostuneet puhki ja koko paska oli irronnut autosta. Jotta sen olisi saanut oikeaoppisesti takaisin, olisi pitänyt käydä hakemassa uudet kilvet joissa olisi ehjä muovipala katsastuksesta, viedä sekä auto että uudet kilvet korjaamoon ja maksaa siitä kaikesta ja ja ja. Se kuulosti vaikealta. Lopulta me porautimme kilvet autoon kiinni viisi senttiä pitkillä ruuveilla ja toivottiin, että ei osuttu mihinkään tärkeisiin piuhoihin. Oikeaoppinen reitti olisi vaatinut ihan saatanasti vaivaa. Ja kenellä on aikaa sellaiseen?

41. Liikennemerkki jota en ymmärrä #7.

Saat luvan valita kahdesta kaistastasi toisen kaistan? Miksi siitä pitää tehdä erikseen liikennemerkki, ainahan niin saa tehdä.

42. Autojen hinnat. Autot ovat ihan saatanan kalliita. Ei kukaan osta autoa ja ole sitten tyytyväinen itseensä ja omaan rahankäyttöönsä. Jos minulla olisi ylimääräiset 50 000 euroa tilillä, en varmasti käyttäisi sitä autoon. Ostaisin koko rahalla mieluummin vaikka voita, koska ainakaan voi ei ole täynnä sähkövikoja tai ruostetta.

43. Käytetyn autojen osto. Olen elämäni aikana ostanut kaksi kertaa auton. Ensimmäisen kerran ostin käytetyn harmaan Nissan Primeran, muistaakseni jotain vuoden 2000 mallia. Toisen auton, uuden Renault Clion, ostin vaimoni muutama vuosi sitten. En keksi Renaultin ostosta mitään hauskaa sanottavaa, koska koko ostoprosessi meni täysin putkeen. Joten keskitynkin täysin käytetyn Nissanin ostoon. Ostin sen silloiselle tyttöystävälleni syksyllä 2010. Edelleenkin kun mietin kaikkea mikä autoissa vituttaa, tuo kyseinen harmaa Nissan tulee aina ensimmäisenä mieleeni. Kun ostin Nissanin, olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni suoraan tekemisissä autokauppiaan kanssa. Kyseinen mies, sulavapuheinen, huumorintajuton ja saatanan ruma, kehui auton maasta taivaisiin. Hinnassa hän ei silti tullut yhtään vastaan, koska auto oli "niin täydellisessä kunnossa". Kaupat tehtiin ja lähdimme tyttöystäväni kanssa sieltä Espoolaisesta autoliikkeestä Turkua kohti. Renkaat alkoivat väpättää heti motarille päästyämme. Joku mies huoltoasemalla Salossa epäili, että akseli on paskana. Ja sitten muutamaa viikkoa myöhemmin kun ensilumet tulivat:

44. Starttimoottori. Auto ei käynnistynyt. Se oli yön aikana jotenkin maagisesti hajonnut itsekseen. Tämän jälkeen se hinattiin huoltoon ja selvisi, että kyseessä oli starttimoottori, joka oli tullut tiensä päähän. Hintaa tälle vaihto-operaatiolle olisi tullut kuulemma vajaat 1000 euroa. Sitten Googlasin tarvittavan starttimoottorin hinnan ja se maksoi uutena noin satasen. Korjaaja kertoi minulle, että työhön aikaa olisi kulunut kuulemma tunti tai pari, joten tästä voi laskea että autokorjaajan tuntitaksa on noin 450 euroa, miinus verot. Veimme auton toiselle korjaajalle, jossa selvisimme muutamalla satasella. Aikaa starttimoottorin korjaamiseen ei mennyt kuin vajaat pari viikkoa, joka voi kuulostaa todella pitkältä ajalta tunnin parin työhön, mutta ei jos aikaa vertaa siihen, että maailmankaikkeus on noin 14 miljardia vuotta vanha. Perspektiivi on hyvä pitää mielessä kun miettii oman auton korjaamista ja kaikkia niitä kusetuksia joita oman auton korjaamisessa pitää välttää.

45. Se vitun Nissan. On pakko sanoa, että se koko vitun Nissan-kokemus yksistään riittäisi syyksi olla ikinä hankkimatta ajokorttia. Tajusin juuri, että voisin jopa helposti tehdä blogitekstin "100 syytä miksi vihasin Nissan Primeraani", mutta ehkä en kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa. Joten tässä tiivistetysti kaikki mitä sen autonpaskan kanssa kävi:

-Renkaat hajosivat jotenkin heti oston jälkeen, akselissa oli häikkää ja starttimoottori petti ensimmäisten viikkojen aikana.

-Takapuskuri tippui yön aikana itsekseen. Auto vietiin korjaamolle jossa puskuri kiinnitettiin takaisin.

-Takapuskuri irtosi keskellä kaupunkia. Puskuriin porattiin kaverin avustuksella ruuveja jotka pitivät sen jykevästi paikallaan.

-Takapuskuri irtosi suoralla tiellä pari viikkoa myöhemmin. Siihen porattiin lisää ruuveja.

-Takapuskuri irtosi motarin rampilla. Siihen porattiin taas lisää ruuveja.

-Airbagin ohjausyksikkö hajosi itsekseen ja uusi maksoi vajaat 300 euroa.

-Tuulilasinpyyhkimet hajosivat eikä niitä taidettu saada missään vaiheessa kuntoon.

-Isäni peruutti Nissania päin omalla autollaan, seurauksena peräkärrykoukun muotoinen kolo Nissanin keulassa.

-Etupuskuri irtosi. Siihen porattiin ruuveja ja pistettiin nippusiteitä.

-Yksi pölykapseleista pysyi renkaassa kiinni vain nippusiteillä

-Auton edessä oleva rekisterikilpi pysyi kiinni vain nippusiteillä

-Joku törmäsi Nissanin eturenkaaseen kaupan pihalla, seurauksena syvä kolo renkaassa sekä ilmanpaineongelmia.

-Joku tummansininen auto naarmutti auton vasempaa kylkeä kun se oli parkissa.

-Tyttöystäväni peruutti vahingossa jonkun autoon parkkipaikalla Salossa, seurauksena syvä kolo meidän autossa ja vähän harmaata väriä toisessa autossa.

-Tyttöystäväni työkaveri peruutti Nissanin takaoveen niin, että ovi jouduttiin vaihtamaan ja auto lähes lunastamaan.

-Tuon törmäyksen seurauksena etuovi ei mennyt enää koskaan kiinni.

Nämä kaikki tapahtumat sattuivat yhdeksän kuukauden sisällä, jonka jälkeen erosimme ja annoin auton eteenpäinmyynnin isälleni. Isäni myi auton virolaiselle miehelle jolla oli iso venäläinen mies mukanaan. Toivon, että isäni mainosti virolaiselle auton olevan "täydellisessä kunnossa".

46. Liikennemerkki jota en ymmärrä #8.

Tiedän että tämä merkki symboloi nähtävyyttä, mutta en ymmärrä mitä vitun tekemistä rinkeleillä on nähtävyyksien kanssa.

47. Uuden auton osto. No mainitaan tämä nyt kuitenkin. Ostin vaimon kanssa uuden Renault Clion suoraan pakasta muutama vuosi sitten, ja vaikka itse osto meni hyvin ja auto toimi kuin unelma, opin samalla myös sen, että uusi auto ei ole välttämättä ongelmattomuuden takuu. Ensimmäinen kerta kun lähdimme Renaultilla pidemmälle matkalle, huomasimme että pissapojan nesteet eivät toimi. Lopulta, ehkä puolen tunnin tutkinnan jälkeen, löysin syyn vikaan. Pissapojan letku säiliöstä ikkunan suihkuihin kulkee konepellin reunaa pitkin. Ja kun konepellin sulkee, se painaa letkua kasaan niin, että vesi ei kulje ikkunoille. Pystyin korjaamaan ongelman itse siirtämällä tehtaalla asennetun letkun paikkaa, mutta sitä tehdessä ymmärsin, että jopa uusissa autoissa voi olla täysin käsittämättömiä ja alkeellisia mokia joita kukaan ei missään vaiheessa osaa tarkastaa.

48. Anturit. Noin puolen vuoden ajan vaimoni vanha Opel päätti aina vaihteen vaihtuessa hiljentää vauhtia noin 30 kilometriin tunnissa. Se oli suht vitun turhauttavaa, joten veimme auton korjaajalle, joka ei löytänyt siihen syytä. Sitten veimme auton toiselle korjaajalle, joka ei löytänyt siihen syytä. Tässä kohtaa korjaaja suositteli merkkihuoltoon viemistä, joten teimme sen. He eivät löytäneet siihen syytä, mutta epäilivät että kyseessä oli joko anturivika (korjaus muutaman kympin) tai automaattivaihteistovika (korjaus lähes kymppitonnin). Saimme valita kummasta näistä aloitetaan vian etsintä. Todella pitkän harkinta-ajan jälkeen päätimme aloittaa antureista. Ja luojan vitun kiitos se vika oli siellä. Mistä se vika oli tullut anturiin, se ei koskaan selvinnyt. Ja sitten kävin googlessa katsomassa kuinka monta anturia autossa oikein on, jotta voisimme varautua tuleviin anturivikoihin. Ei olisi pitänyt. Autossa on enemmän antureita kuin autoa. Ja kun tietää, että yksi pölyhiukkanenkin voi tuhota niistä suurimman osan, muistuu taas mieleen miksi auto on niin saatanan huono ostos.

49. Huonot kokemukset autossa #3: Elämäni ainoa oikea kolari. Elettiin villiä ja vapaata 90-lukua. Olin ehkä 8-vuotias ja liikkeellä äitini ja pikkusiskoni Emman kanssa Lohjan keskustassa vanhempieni vanhalla Nissan Sunnyllä. Oli kai syksyilta, tai ainakin oli pimeää. Olimme ajamassa Aurlahdesta kohti keskustaa, kun yhtäkkiä valot edessämme välähtivät ja kuului hullu pamahdus. Automme heilahti taaksepäin liikkeestä ja pysähtyi niille paikoilleen. Sunnyn kuskinpuoleinen etuosa katosi kokonaan, kun nuori kaveri (tai ehkä jopa kaveriporukka) ajoi meitä päin kuskin isän autolla. Ja sitten heti perään he ajoivat vielä vieressä olevan omakotitalon aidan läpi suoraan talon seinään. En koskaan poistunut autosta ulos katsomaan vahinkoja, vaan jäin äidin käskystä autoon pitämään huolta siskostani Emmasta, joka kehitysvammaisena ei varmasti ymmärtänyt mitä juuri tapahtui ja oli shokissa. Heti kun äiti lähti autosta ulos selvittämään tapahtunutta, minä purskahdin itkuun ja Emma alkoi nauraa minulle.

50. Se yksi kolari kun olin tulossa sairaalasta. Ylipäätään kolarit joita näkee ovat tarpeeksi hyvä syy olla hankkimatta ajokorttia.Olin tulossa kerran 15-vuotiaana isäni kanssa sairaalasta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, olimme ensin käyneet sairaalassa eräässä aika kivuliaassa miekkajutussa, ja sitten Citymarketissa jossa sain ostaa yhden DVD:n isäni piikkiin, koska penistäni oli juuri pahoinpidelty. Kaupassa pidin käsissäni sekä Truman Showta että Mission Impossible kakkosta. Jostain täysin käsittämättömästä syystä valitsin ostaa Mission Impossible kakkosen. Kotimatkalla haukuin yhä itseäni päätöksestäni, kun yhtäkkiä Lohjan keskustaa lähestyessämme auto edessämme heilahti jyrkästi oikeaan ja ajoi suoraan kiviseinään. Sekä auto että kiviseinä menivät paskaksi, isäni pysähtyi auttamaan hysteeristä naiskuskia ja minä istuin yksin autossa ja mietin, että miksi vitussa, kun toisena vaihtoehtona oli kuitenkin Truman Show, valitsin ostaa sen hevonvitun Mission Impossible kakkosen!?

51. Kuplapeli. Kuten kaikki tietävät, autossa pitää aina pelata kuplapeliä, eli peliä jossa pitää lyödä lähintä ihmistä heti kun näkee Volkswagen Kuplan. Auton ratissa keskittyisin ihan liikaa kuplien etsintään enkä itse liikenteeseen, koska minulle voittaminen on huomattavasti tärkeämpää kuin vaikka liikenneturvallisuus.

52. Peltipoliisit. Suurimmat kolarinvaarat olen nähnyt, kun joku ajaa ylinopeutta kohti peltipoliisia ja tekee äkkijarrutuksen, jotta ei saisi sakkoja. Hän välttää sakot, mutta samalla riskeeraa takana olevassa autossa olevien ihmisten hengen. Jos minulla olisi ajokortti, tekisin itsekin epäilemättä näin, mutta silti. Eikö ole mitään helpompaa ja vähemmän vaaratilanteita aiheuttavaa tapaa seurata ylinopeuksia? Mitä jos peltipoliisit olisivat vaikka piilossa jossain? Ainakaan kukaan ei kuole yllättävien jarrutusten vuoksi jos ne olisivat vaikka jonkun puskan sisässä. Pahinta mitä siinä voisi tapahtua on se, että Hannu Karpo tulisi takaisin eläkkeeltä ja tekisi puskista ohjelman.

53. Peilit. Kun katson peilikuvaa itsestäni, minulla menee aina ihan liian kauan hahmottaa mikä peilissä olevassa heijastuksessa on minun vasen puoli ja mikä oikea. Saatan olla autisti, ymmärrän sen itsekin nyt tätä blogitekstiä kirjoittaessani. Joka tapauksessa, koska en ymmärrä peilikuvan ja oikean maailman eroa edes kylpyhuoneessa, en uskalla edes ajatella miten kävisi jos yrittäisin hahmottaa peilikuvan kautta takana ajavaa autoa ja sitä kummalta puolelta hän on minua ohittamassa.

54. Liikennemerkki jota en ymmärrä #9.

Olettaisin että tässä liikennemerkissä on kaksi tietä jotka risteävät ja toinen teistä on isompi kuin toinen, mutta mitä vitun merkitystä sillä on? Miksi sitä varten pitää olla oma liikennemerkki?

55. Huolto. Jos omistat auton, pitää sinun käyttää se huollossa kerran vuodessa, tai kaksi, tai seitsemän, riippuen siitä ketä kuuntelee. Jokainen kerta maksaa vähintään 50 euroa ja enintään yhden auton hinnan verran, jos vaikka joku vaihdelaatikon anturi on räjähtänyt ja jostain syystä koko auto pitää purkaa sen edestä. Mutta huollot eivät silti ole se kallein ja vaikein osa auton jokavuotista sykliä.

56. Katsastukset. Tulihan se sieltä. Katsastus. Sen lisäksi että olet käyttänyt autosi huoltajalla ennen katsastusta, jotta pääsisit siitä varmasti läpi, voi katsastusmies löytää vaikka mitä täysin turhaa ja silti hylätä auton, johtaen uusiin katsastuksiin ja korjauksiin joita ei olisi alunperinkään tarvinnut tehdä. Tai sitten ei. Pointti on, että kerran vuodessa sinun pitää luottaa autosi tulevaisuus katsastusmiehen käsiin. Ja koska katsastusmies on tunnetusti saatanan erikoinen ihmistyyppi, seuraukset ovat harvoin hyviä. En ole koskaan kuullut kenenkään tulleen katsastuksesta hymyillen ja sanovan "Olipas siinä hyvä katsastus, ammattitaitoinen ja halpa", koska sitä ei tapahdu. Ellei joku sitten tule katsastuksesta ja sano tuota sarkastisesti. Koska sitä varmasti tapahtuu.

57. Katsastusrahastus. Nostetaan nyt vielä erikseen esiin se, että katsastuksen perimmäinen tarkoitus ja katsastusfirman tapa tehdä rahaa ovat ristiriidassa keskenään. Jotta katsastus voisi saada enemmän rahaa asiakkailta, heidän kannattaisi hylätä autoja enemmän, jotta asiakkaat tulisivat uudestaan katsastukseen. Joten ainoa syy miksi heidän ei kannata toimia näin on se, että olisi moraalisesti väärin hylätä auto, jos siinä ei ole mitään vikaa. Ja moraali harvoin riittää kun kyseessä on kuitenkin yhtiö jonka tarkoitus on tehdä voittoa. Tämän saman ilmiön voi kohdata vaikka menemällä Mehiläiseen täysin terveenä. Vaikka olisit maailman parhaimmassa kunnossa, sinusta löydetään kyllä jotain. Menin kerran Mehiläiseen vuosittaiseen työterveystarkastukseen, joka vähän venähti kun minua päätettiinkin lähetellä erilaisiin kuvauksiin työnantajan piikkin. Lopulta sain viikon saikkua, vaikka en ollut millään tavoin kipeä. Koska se on se tapa millä kyseinen pulju saa rahansa. Ja ainoa este joka on siinä välissä on moraali.

Pienenä lisähuomiona, olen viime aikoina huomannut, että mitä lähemmäs kuun loppua katsastus sijoittuu, sitä todennäköisemmin autolle tulee hylky. Jos katsastus on kuun alussa, tuntuvat autot pääsevän läpi vaikka ne olisivat ilmiliekeissä. Kuun lopussa taas mitä turhemmatkin syyt ovat syitä hylylle. Renaulttimme viimeisin katsastus oli kuun viimeinen päivä ja se hylättiin, koska nastarenkaiden nastojen välit olivat vasemmassa eturenkaassa liian väljät. Lumet olivat juuri sulanneet, joten kävimme vaihtamassa kesärenkaat alle ja presto, kesärenkaiden nastojen välit olivat nyt täysin hyväksyttävät! Tietysti jouduimme maksamaan uudelleen koko katsastuksen ihan vaan tätä kesärenkaiden nastatarkistusta varten, mutta silti. Joten, miksi näin tapahtuu? Ainoa järkevä syy jonka itse olen keksinyt sille, miksi kuun alussa ei tule hylkyä ja kuun lopussa tulee, on tietenkin se, että autoja pitää hylätä tietty määrä, jotta saadaan kuun hylkymäärät (eli liikevaihto) kohdilleen. Mitä luulette, olisiko tässä systeemissä vähän parantamisen varaa?

58. Pysäköintipaikkojen etsintä Lohjalaisittain. Yleensä ei ole ongelma löytää pysäköintipaikkaa Lohjalta (koska meillä on kirkkokenttä jolle auto mahtuu lähes aina), mutta jos haluaa etsiä parkkipaikan kuten kunnon lohjalainen, siinä tulee kulumaan tovi. Lohjalaisen pysäköijän tunnistaa siitä, että tämän pitää aina päästä autonsa kanssa niin lähelle kohdettaan kuin vain suinkin mahdollista. Jos olet siis lohjalainen ja menossa kauppaan Lohjalla, on sinun saatava auto pysäköityä suoraan sen kaupan ovien eteen. Mikäli se paikka on varattu (kuten se aina on, koska Lohjalla asuu 30 000 ihmistä jotka noudattavat samaa ohjetta), pitää sinun käydä kääntymässä tien päässä ja pysäköidä autosi seuraavaksi lähimpään ruutuun, joka on myös yleensä varattu. Joten sitten käyt kääntymässä tien päässä ja yrität kolmanteen, ja sitten neljänteen, ja sitten viidenteen ja sitten kuudenteen ruutuun kunnes lopulta saat auton parkkiin mahdollisimman lähelle kauppaa. Kun toistat tämän saman soidintanssin joka ikinen kauppareissu, huomaat yhtäkkiä istuvasi puolet päivästä autossa. Tietysti jos minulla olisi ajokortti voisin vain ajaa auton kirkkokentälle parkkiin ja kävellä kauppaan, mutta miksi tekisin niin? Olen kuitenkin lohjalainen ja kaupan edessä on varmasti vapaa parkkipaikka minua varten.

59. Taskuparkkeeraus. Suurin osa ihmisistä epäonnistuu taskuparkkeerausta yrittäessään. Ahtailla kaduilla ainoa parkkeeraamisen muoto on myös usein taskuparkkeeraus. Joten nämä kaksi faktaa ovat itsessään todella luontaantyöntäviä ajokortin hankkimisen kannalta.

60. Parkkeeraus. Normaali parkkeeraus on myös pelottavaa, mutta eri syistä. Aina kun istun autossa ja sitä parkkeerataan, yritän katsoa peilistä onko jonkun pikkulapsi juuri juossut auton taakse poimimaan karannutta palloa tai vastaavaa. Tämä on varmaan joku trauma Uinu Uinu Lemmikistä, mutta en mahda sille mitään. En pidä siitä etten näe kunnolla mihin tuhannen kilon painoinen auto on menossa.

61. Lohjantähden parkkihalli. Lohjalla sijaitsee maailman hylätyin mutta silti elossa oleva kauppakeskus Lohjantähti. Siellä on R-Kioski, Subway ja työkkäri (itseasiassa nyt kun mietin asiaa uusiksi, niin työkkärikin taisi muuttaa pois sieltä, niin helvetin menevä paikka se on). Siellä on myös ehkä Kultajousi ja joku silmälasikauppa, mutta en ole niistäkään varma. Siellä oli myös Lohjan ainoa McDonalds, kunnes McDonaldsin johtoporras Amerikassa varmaan googletti Lohjantähden, näki sen kuvan ja päätti hylätä jo kauan aikaa sitten karille seilanneen laivan. Jos lauma brittiläisiä orpolapsia kävelisi Lohjantähteen, he varmaan tulisivat sieltä ulos iloisina siitä, että ainakaan he eivät ole yhtä surullinen näky kuin mitä tuo kauppakeskuksen irvikuva on. Lohjantähden alapuolella sijaitsee myös koko Suomen vaikein parkkihalli. Se on niin ahdas, että mopoillakin tekee tiukkaa päästä sinne. Se on myös niin täynnä tolppia ja käsittämättömän huonosti sijoitettuja parkkiruutuja, ettei kukaan halua mennä sinne. Lohjantähti sijaitsee muuten aivan Lohjan ytimessä, joten sen parkkihalli on periaatteessa koko Lohjan keskipiste. Vaikka parkkihalliin on vielä semihelppoa päästä sisään (jos ei lasketa talvea, jolloin maailman jyrkin parkkihalliin johtava alamäki on niin jäässä, että on ihme jos auto ei päädy aina lunastukseen törmättyään ihan liian hitaasti aukeavaan automaattioveen), on hallista poispääseminen huomattavasti hankalampaa. Tässä on kuva Lohjantähden parkkihallin poistumistien seinästä jonka kävin ottamassa tätä blogitekstiä varten:

Joka toinen auto maailmassa on liian leveä Lohjantähden parkkihalliin, joten auton kylki tulee väkisinkin raapimaan tuota seinää. Lohjantähden parkkihallin poistumistien seinä on vähän niin kuin sen Harvardin yliopiston patsaan varvas jota jokainen oppilas käy koskettamassa, mutta sillä erolla, että Lohjalla kosketetaan sitä seinää auton kyljellä, tuhoten samalla auton maalipinnan. Jos lohjalaisen henkilöauton oikeassa kyljessä on pitkä naarmu, pidetään syynä heti naapurin kakaroita, mutta jos naarmu on auton vasemmassa kyljessä, tarkoittaa se sitä, että auton omistaja on käynyt joko ärrällä, Subwayssä tai työkkärissä.

Tässä vähän lisää kuvia Lohjantähden parkkihallista:

Tämä viimeinen kuva on sen seinänaarmukohdan toisella puolella, koska jos ihmiset yrittävät olla raapimatta autoaan seinään, he raapivat autoaan tähän tolppaan.

62. Olen mies. Jos olisin auton kuskina, yksi isoimmista ongelmista olisi miehinen keskittymiskyvyn puute. En pysty keskittymään kuin yhteen juttuun kerrallaan. Jos syön aamupalalla leipää, ei vaimoni voi puhua minulle samaan aikaan ilman, että hämmennyn, koska en tiedä kuinka syödä ja kuunnella samaan aikaan. Jos puhelimeni vielä sattuisi soimaan siihen päälle, tukehtuisin varmaan siihen leipään. Joten jos ajaisin autoa, minun pitäisi keskittyä ainakin kahteen tai kolmeen asiaan samaan aikaan. Minun pitäisi katsoa eteeni, katsoa taakseni ja vielä jotenkin näiden lisäksi ohjata auto johonkin suuntaan. Ja jos siihen lisää vielä mahdollisen radion joka on päällä ja vaikka jonkun istumaan siihen viereen puhumaan minulle jotain, alkaisin varmaan itkeä.

63. Ajokortti ei mahdu lompakkooni. Lompakkoni on niin täynnä, etten voi enää pistää yhtäkään korttia sinne. Viimeisin kortti jonka lompakkooni ängin oli Veikkauksen etukortti. Sitäkään en olisi sinne halunnut, mutta se tuli postissa ja ajattelin, että ei sitä voi pöydällekään lojumaan jättää. Joten pistin Veikkaus-kortin sinne ja heitin elinluovutuskortin pois. Ja sitten pistin elinluovutuskortin takaisin ja heitin Tallink Silver Club –kortin pois, koska en edes tiennyt kuuluvani johonkin Tallinkin Silver Clubiin.

64. Ajokorttiin pitää käydä ottamassa kuva. En pidä passikuvienkaan otosta, joten miksi pitäisin ajokorttikuvienkaan otosta. Viimeksi kun kävin ottamassa passikuvan, kysyin siltä valokuvaliikkeen tyypiltä, että miltä se kuva näytti. Se sanoi, että minulta, jonka jälkeen se käski lähtemään pois, varmaan koska asiakaspalvelusta ei maksettu erikseen. Harkitsin vakavasti koko valokuvaliikkeen polttamista, mutta harkitsen aina vakavasti kaikkien minua väärin kohtelevien ihmisten työpaikkojen ja kotien polttamista. Sekin saattaa olla yksi syy olla hankkimatta ajokorttia. En usko, että on normaalia miettiä niin paljon muiden kotien polttamista kuin mitä minä mietin.

65. Ajokortti maksaa. Se on totta, ajokortti myös maksaa. Miksi siis maksaisin jostain mitä en edes halua?

66. En edes halua ajokorttia. Tajusin juuri, että tämän blogitekstin voisi tiivistää tähän yhteen kohtaan, koska tämä on tärkeä. En halua ajokorttia. Sen lisäksi että en tarvitse sitä, minulla ei ole pienintä halua ajaa autoa koskaan. Mitä saisin siitä? En pidä nopeudesta, en pidä säännöistä enkä pidä koneista. Nopeasti liikkuva kone jossa pitää noudattaa sääntöjä kuulostaa perseeltä.

67. Inssit. Tässä on lause jota et ole koskaan kuullut: "Minun inssini meni hyvin, eikä valvojalla ollut mitään pahaa sanottavaa ajamisestani". Siihen on syy miksi et ole kuullut tuota lausetta. Se johtuu siitä, että ihminen jonka tehtävä on valvoa inssiä on heti bussikuskien jälkeen koko Suomen turhautuinen ja kusipäisin ihminen. Se johtuu luullakseni työn kamaluudesta ja siitä, että työssä ei ole mitään ylenemisen mahdollisuutta. Ei ole valvojaa joka valvoisi valvojia, samalla tavalla kuin ei ole bussikuskiesimiestä. Nämä ihmiset valitsevat urakseen työn jossa ei ole mitään muuta kuin paska palkka, paskoja asiakkaita ja pieni mahdollisuus määräillä paskojen asiakkaiden elämää. Joten he tekevät juuri sen, määräilevät asiakkaita. Siksi valvojat saattavat hylätä täydellisen inssisuorituksen vain sillä verukkeella, että kuski ei katsonut tarpeen selkeästi oikealle. Näin kävi vaimolleni, hän katsoi oikealle risteyksessä mutta ei kääntänyt päätään oikealle tarpeen näkyvästi. Hylky. Se inssi maksoi varmaan satasen. Koska tottakai inssi maksaa jotain per kerta.

68. Inssi maksaa jotain per kerta. Tottakai. Tässä on aikalailla samaa ilmiötä katsastusrahastuksen kanssa, koska miksi valvojan kannattaisi päästää ketään läpi inssistä ensimmäisellä yrityksellä, kun ihmiset joutuvat kuitenkin maksamaan tälle jokaisesta yrityksestä. Olisi kannattamatonta olla hylkäämättä täydellisiäkin suorituksia.

69. Renkaiden vaihto. Auton omistajan pitää uhrata jokaisesta vuodesta kaksi iltapäivää renkaiden vaihdolle. Olen vaihtanut kerran renkaat siihen vitun Nissaniin ja muutaman kerran olen auttanut työkavereitani kun he vaihtoivat renkaita autoihin. Voin siis kokemuksella sanoa, että renkaiden vaihto on perseestä. Ymmärrän kyllä, että se on pakollista. Ja ymmärrän kyllä, että talvirenkaat talvella on hyvä idea. Mutta se itse vaihto-osuus. Ensinnäkin, jokaiseen renkaaseen on piilotettu haalea nuoli joka kertoo mihinpäin se pyörii. Miksi se nuoli on aina piilossa? Ja miksi se on haalea? Onko se joku estetiikkasyy? Sen pitäisi olla neonvihreä ja vilkkua. Sitten on se vitun maailman kovimmin ängettyjen pulttien irroitus, joka saa kyseenalaistamaan elämän tarkoitusta. Ne pultit pitäisi kai jotenkin öljytä, mutta ei sitä öljyainetta koskaan ole siinä lähellä, joten et tee niille mitään. Auton tunkki on aina paskin tunkki maailmassa, joten sen veivaamisessa kuluu myös yksi elinikä. Tässä kohtaa renkaidenvaihtoa on myös yleensä jo unohtanut, että mikä rengas meni mihinkin, joten pääsee takaisin etsimään niitä vitun haaleita nuolia. Lopulta, ehkä paria tuntia myöhemmin, renkaat ovat paikallaan. Puoli vuotta myöhemmin sama uusiksi. Tottakai tämän kaiken voisi myös delegoida ammattilaisille, mutta sitten se taas maksaa lisää. Ja siksi vihaan renkaiden vaihtoa. Mieluummin kulutan sen renkaiden vaihtoon kuluvan ajan vaikka runkaten hyönteisten kuville, sillä siinäkin oppii enemmän elämästä ja itsestään kuin renkaiden haaleita nuolia etsiessä.

70. Renkaiden eroavaisuudet. Kun vaimoni veli osti vaimolleni hänen entisen Opelin lahjaksi, siihen ostettiin siinä yhteydessä laadukkaat ja käyttämättömät kitkarenkaat alle. Puoli vuotta myöhemmin kun autoa huollettiin, huomasin vaimoni veljen kanssa, että ne vitun kitkathan olivat kuluneet lähes puhki! Puolessa vuodessa. Tästä opin, että sen lisäksi että kitkarenkaat ovat paskoja renkaita, ei virke "laadukas rengas" tarkoita yhtään mitään.

71. Pölykapselit. Pölykapselit eivät maksa kuin ehkä 20-euroa setti, mutta ne pysyvät paikallaan pelkästään pienten klipsien ja tuurin kanssa. Joten loppupeleissä sen 20-euroa joutuu maksamaan aika monta kertaa. Sen vitun Nissanin (Katso kohta 45) pölykapselit irtosivat niin usein, että onnistuin kerran löytämään yhden kadonneista kapseleista kaksi kuukautta sen katoamisen jälkeen 50 kilometrin päässä kotoani. Tiedän, että se oli meidän pölykapseli, koska siinä oli yhä murtumia siitä kerrasta kun suutuin autolle ja potkin jokaista rengasta huutaen sille. Yksi Nissanin pölykapseleista sentään pysyi paikallaan vain nippusiteillä, koska olin vakaasti päättänyt, että autossa pitää olla ainakin yksi pölykapseli paikoillaan. Osasyy siihen oli myös se, että minä en suostunut ostamaan sitä 20-euron settiä neljättä kertaa puolen vuoden sisällä.

72. Autojen tekniikka on nykyään ihan vitsi. Autoissa on nykyään niin paljon turvallisuutta ja ajomukavuutta edistäviä teknisiä laitteita, että ne ahdistavat minua. Vaimoni veljen entisessä autossa oli sadetutka joka tunnisti tihkusateen muttei rankkasadetta. Isäni autossa on hälytin, joka huutaa jos auto on valkoisen viivan päällä parkkihallissa. Hänellä on myös sivupeilien vieressä valot, jotka vilkkuvat kun joku toinen auto on kuolleessa kulmassa. Lisäksi olen nähnyt kaikkea autoa seuraavasta satelliittikuvasta aina peruutuskameroihin jotka piipittävät nähdessään esteen. Esteiksi lasketaan mm. muut autot, lumisade tai ihan normaali poutainen keli.

73. Ilmastointi. Autojen ilmastointi on kiva asia, mutta jos on vaikka lähdössä pitkälle matkalle auton kanssa, tiedät jo etukäteen ilmastoinnin hajoavan vartin sisällä kotipihasta. Olen kokenut tämän useammankin kerran, mutta pahin kerta oli kun lähdin isäni kanssa kiertämään Saksaa autolla heinäkuussa. Ilmastointi petti jossain Hangon ja Rostockin välillä merellä ollessa. Muistan ne autobahnit joilla oli varmaan 70 astetta lämmintä. Muistan sen paskanhajun joka kahdesta miehestä ilmastoimattomassa autossa nousee. Muistan kuinka ilmastointi korjasi itse itsensä heti kotiin palattuamme. Muistan vihan ja raivon.

74. Turvavyöt. Käytän yleensä turvavöitä, mutta en silti pidä niistä yhtään, en edes matkustajana. En todellakaan pitäisi niistä kuskina. Ymmärrän että ne sitovat sinut paikalleen ja varmaan säästävät henkesi kolarin sattuessa, mutta ne eivät tunnu mukavilta. Jos olisin kuski, sen pitäisi tuntua mukavalta. Jos joku päivä ajan autoa, lupaan kertoa ambulanssimiehelle kuinka epämukavalta turvavyöt tuntuivat samalla kun hän repii minua irti konepellistä ikkunanlasien seasta ja naarmuton vaimoni katsoo vierestä ja pyörittelee pettyneenä päätään. Mutta kuten sanottu, yleensä käytän vöitä silti henkilöautossa. Bussissa en käytä vyötä koskaan. Jos näen jonkun istuvan bussissa turvavyötä käyttäen, käyn aina varastamassa tämän nörtin lounasrahat ja nostan vielä kaiken lisäksi kalsaritkin pään yli.

75. Huonot kokemukset autossa #4: Koh Chang. Matkustin vuonna 2007 Thaimaaseen morjestamaan virkavapaata pitävää perhettäni. Ensimmäisen viikon olin täysin terve ja nautin etelän lämmöstä. Sitten varasimme hotellin Koh Changin saarelta Thaimaan toiselta puolelta ja päätimme ajaa sinne vuokra-autolla. Samana aamuna kun olimme tekemässä lähtöä, kurkkuni tulehtui ja kuume nousi 40 asteeseen. Kävin erään myöhemmin todella tutuksi tulevan sairaalan kautta hakemassa apua, mutta ei siellä osattu tehdä mitään muuta kuin takavarikoida minulta passi pois. Joten matkaan vaan! Muistan tuosta reissusta vain muutamia juttuja, pääosin helvetin heikon olon, hallusinaatioita, tukahduttavaa lämpöä, vaarallisen oloisia kuskeja, kaatuneita rekkoja tien varressa, pikkusiskon joka huusi vieressä musiikin tahtiin sekä, jostain syystä, Pink Floydin Animals -levyn. Kuuntelin sitä loopilla. Aina kun kuulen jostain "Hahaa, charade you are", ensimmäinen mielikuvani on oksettava olo ja jatkuva pyörtymisen tunne kuumalla moottoritiellä. Googlemapsia katsellessa ajomatkan keston pitäisi olla jotain kahdeksan tunnin luokkaa, mutta itse epäilen sen olleen lähemmäs 50 tuntia. Minusta on olemassa myös valokuva matkalta. Se voi näyttää siltä, että nukun kuvassa levollisesti, mutta oikeasti olen vain hetkellisesti pyörtynyt.

76. Liikennemerkki jota en ymmärrä #10.

Jos joutuisin arvaamaan, sanoisin että tämä merkki kieltää tekemästä jotain.

77. Liikennemerkki jota en ymmärrä #11.

Kaksi autoa ei saa ajaa rinnakkain? Tai sitten saavat joskus, koska merkki on keltainen eikä punainen.

78. Persoonallisuuteni. Olen itsepäinen, äkkipikainen ja vihainen mies, luultavasti koska synnyin vain valkoiseksi mieheksi enkä valkoiseksi rikkaaksi mieheksi. Olen vaarallinen muille jo ihan vain olemalla olemassa. Jos minulle kaiken huipuksi antaisi auton jota ajaa, sen tietää miten siinä käy.

79. Muut kuskit. Sen lisäksi että olisin itse aivan saatanan huono kuski, on suuri osa kuskeista jo valmiiksi yhtä huonoja. Olen nähnyt liikenteessä vaikka minkälaista sankaria. Tiedän, että jos minä olisin siellä seassa oman autoni kanssa, olisi vain ajan kysymys kun joku niistä idiooteista törmäisi minuun.

80. En pidä palautteesta, vaikka en kuulisi sitä. Jos kuitenkin olisin siellä liikenteen seassa muiden paskojen kuskien kanssa, en pidä siitä ajatuksesta, että toisessa autossa on ihmisiä jotka arvostelevat minua ja ajotyyliäni. Tiedän, että en tietenkään kuulisi tätä arvostelua omaan autooni, mutta en pidä edes siitä ajatuksesta, että minua arvosteltaisiin. Ja minua arvosteltaisiin. Olisin paska kuski ja autoilijat aina huutavat muille autoilijoille. Kun ajat autoa, vaikka olisit kuinka saatanan hyvä siinä, voit olla varma että takanasi ajava autoilija arvostelee sinua siellä ääneen. En ole koskaan ollut autossa ilman, että kuski arvostelisi edessä ajavaa ääneen. Se on outo mutta myös kiehtova ilmiö. Varsinkin kun en itse ole arvostelun kohteena.

81. Jouluradiot. Joulun alla lähes kaikki radiokanavat muuttuvat kuuntelukelvottomiksi, koska joululaulut soivat niiltä jatkuvasti. Jos olisin auton ratissa ja ainoa viihteeni olisi radio josta soi joululauluja, ottaisin tavoitteekseni ajaa alas sillalta.

82. Verot. Vaimoni entinen auto, noin 10-vuotta vanha Opel, maksoi meille melkein 500 euroa veroja vuodessa. Syy siihen oli se, että se oli vanhempi auto ja päästöt tai jotain. 500 vitun euroa veroihin! Miksei samantien 500 miljardia euroa!? Onneksi autovero on kuitenkin vain väliaikainen 1958 käyttöön otettu vero, joka wikipedian mukaan johtuu vain valtion tämänhetkisestä kireästä rahatilanteesta. Mutta heti kun tämä yli 60 vuotta kestänyt valtion kireä rahatilanne on ohi ja voimme taas hengittää rauhallisesti, vero epäilemättä poistetaan kokonaan käytöstä.

83. Fast and Furious –leffat. En kestä ihmisiä jotka pitävät Fast and Furious –leffoista. Haluan pitää näihin leffoihin niin suuren kuilun kuin vain suinkin pystyn. Yksi tapa tehdä se on olla hankkimatta ajokorttia. Jouduin kerran katsomaan sen seitsemännen tai kahdeksannen osan tätä sarjaa, sen missä ne hahmot kaahasivat autoilla. Se oli kidutusta alusta loppuun. Siinä oli myös kohtaus jossa Kurt Russell kertoi Vin Dieselille kuinka paljon pitää belgialaisesta munkkiluostarioluesta, johon Vin Diesel toteaa, että munkkiluostaribisset on paskaa, tässä vähän Coronaa kylmässä ämpärissä luuseri! Join pari vuotta sen leffan jälkeen Coronaa yhden pullon ja siitäkin tuli jo paha mieli. Joten miten paha mieli minulle tulisi jos osaisin ajaa autoa kuten Vin Diesel, Rock tai se kuollut tyyppi joka tehtiin siihen leffaan tietokoneella ja jonka silmät näyttivät elottomilta?

84. En osaa käytännön juttuja ja autot ovat täynnä käytännön juttuja. Ette voi ymmärtää miten turhauttavaa on seisoa auton ympärillä työkavereiden kanssa ja kuunnella, kuinka "pulttisarjasta pitäisi löytyä 17" tai "vannepaino näyttäis irronneen, sen huomaa kun rengas väpättää satasessa" tai "lukkomutteri ei meinaa irrota, jos kosanilla polttais löysät pois" tai "metallipultit alumiinivanteisiin, ei hyvä luoja", kun ei tiedä yhtään mistä vitusta on kyse. En ole vieläkään ihan varma mikä vittu on jakoavain ja mitä sillä pitäisi avata, vaikka olen ollut töissä metallipajalla jo monta vuotta. Nämä käytännön jutut eivät jää päähäni vaikka niitä hokisi minulle päivästä toiseen. Sen sijaan päähäni jää vain turhia faktoja kuten "Nuori Dennis Weaver kuulostaa ihan vanhalta Norm McDonaldilta" tai "Tappajahain hain nimi oli Bruce ja se on nimetty Steven Spielbergin asianajajan mukaan". Kuka tekee mitään näillä tiedoilla?! Joten jos minulla olisi ajokortti, ei siitä olisi mitään hyötyä, kun en edes tiedä miten auto käytännössä toimii. Ja siitä puheenollen:

85. En tiedä miten auto toimii. Ei mitään käsitystä miten auto toimii. Bensa on kai vähän niinkuin auton veri, joten ehkä auto pumppaa bensaa moottoriin (sydämeen), joka polkee bensasta irti tehoja jotka tuovat autolle virtaa? Tämä olisi minun veikkaukseni ja olen valmis elämään sen kanssa niinkuin se olisi fakta. En myöskään jaksa selvittää olenko edes lähelläkään oikeaa vastausta, koska kuten kytkimen kanssa jo tein selväksi, minua ei kiinnosta asioiden oikea laita yhtään. Josta puheen ollen, toinen asia josta en tiedä mitään mutta jota en myöskään halua selvittää:

86. Hevosvoimat. Ei pienintä vitun käsitystä mitä hevosvoima tarkoittaa. Onko yksi hevosvoima sama asia kuin yhden hevosen voima liikuttaa maitokärryjä? En edes tiedä monta hevosvoimaa normaalissa autossa on. Kolme? Ei varmaan kymmentä enempää kuitenkaan, koska jos kymmenen hevosta törmää ihmiseen, olisi se varmasti paljon pahempaa kuin yksi auto joka törmäisi ihmiseen. Lisäksi, onko hevosissa eroja? Ja kuka oli se mallihevonen jonka voimiin autoja aikanaan vertailtiin? Vai onko hevosvoima vain termi joka on jäänyt elämään ja nyt kukaan ei osaa luopua siitä? Lisäksi, montako hevosvoimaa on yksi norsuvoima? Tai montako koiravoimaa on yksi hevosvoima?

87. Liikennemerkki jota en ymmärrä #12.

Uskoisin että tämä liikennemerkki liittyy jollain tavalla pysäköintiin, mutta en ole varma että miten. Luultavasti se tarkoittaa, että ei saa jättää autoa parkkiin merkin osoittamaan paikkaan.

88. Liikennemerkki jota en ymmärrä #13.

Sama juttu tämän liikennemerkin kanssa. Uskoisin, että sillä kielletään pysäköintiä tavalla tai toisella. Mutta nyt en ole enää varma, että miksi toisessa merkissä oli yksi viiva ja tässä kaksi. Ehkä tällä merkillä kielletään kaikkien autojen pysäköinti ja sillä edellisellä merkillä vain yhden auton pysäköinti.

89. Liikennemerkki jota en ymmärrä #14.

Ja ehkä tällä merkillä kielletään yhden keltaisen auton pysäköinti.

90. Auton varaosat. Koska auto on kone, se vaatii vähän väliä uusien varaosien tilailua. Itse en haluaisi koskaan, ikinä enkä missään vitun olosuhteessa tilata autooni varaosia, koska tiedän miten auton varaosia käsitellään kuljetuksen yhteydessä. Olin pari vuotta töissä firmassa, joka toi Suomeen useiden isompien automerkkien varaosia. Joten tässä muutama juttu jonka voin varaosien käsittelystä kertoa. Jarrupalapaketit ovat kaikkein vittumaisimpia, koska niitä ei painon vuoksi jaksa heittää kauhean pitkälle. Kyllä ne sen viisi metriä saa helposti lentämään, mutta siihen se luultavasti jäi. Ehkä hauskinta jarrupalojen heittämisessä oli se, että mikä tahansa niiden alle jäi, tuhoutui täysin. Kerran heitin yhden jarrupalan maahantuotuun tuulilasiin. Oma suosikkini varaosista oli kuitenkin Renaultin arvokkaan näköinen harmaa laatikko, jossa oli luultavasti jotain auton valoihin tarkoitettuja lamppuja. Kun sellaisen laatikon päälle hyppäsi, se päästi hauskan rusahtavan äänen. Renkaat olivat perseestä, koska ne oli pakattu niin hyvin ettei niitä ei saanut tuhottua, ei ainakaan ilman puukkoa. Myöhemmin kyseinen firma muutti uuteen halliin, jossa oli videovalvonta. Sen myötä koko idea työstä ja sen tekemisestä katosi täysin, koska varaosia ei voinut tuhota kuin todella, todella salaa. Jota myös tietysti tein, periaatteesta.

91. Enneuni. Näin kerran enneunen, jossa taivaan porteilla Pietari kysyi kaikilta sisäänpääsykysymyksenä "Mitä kytkimellä tehdään?", jolloin vastasin rehellisesti että "En tiedä, ei kiinnosta". Se oli sattumoisin oikea vastaus ja tieni taivaaseen. Tässä enneunessa oli myös se hyvä puoli, että taivaaseen ei päässyt yhtäkään autoihmistä, jolloin en koskaan joutuisi puhumaan siellä ihmisille autoista.

92. Bensakin maksaa. Yksi suurimmista menoeristä autoissa on muuten bensa, joka on aina kalliimpaa kuin mitä se oli viime vuonna ja tulee aina olemaan kalliimpaa kuin mitä se on tällä hetkellä. Tunnen ihmisiä jotka käyvät bensan hinnan takia Tallinnassa tankkaamassa autonsa. Se voi olla merkki siitä, että bensa saattaa olla liian kallista.

93. Bensa-asemien käyttäytyminen. Bensa-asemalle saapuessaan ihminen on maailman kiireisin, ja heti autosta tankkaamaan poistuttuaan maailman rauhallisin. En tiedä mikä siinä on, mutta pumpulle on hirveä hoppu, kun taas pumpulle päästyään ei maksamaan ja varsinkin tankkaamaan ole enää mikään kiire. Olen seurannut tätä ilmiötä nyt päälle kymmenen vuotta enkä ole vielä lähelläkään järkevää teoriaa ilmiön syistä. Pari vuotta sitten näin miehen ajavan kiireellä pumpulle ja juoksevan autosta pois maksupäätteelle. Siellä hän muisti ettei hänellä olekaan kiire ja alkoi selata kännykkäänsä. Sitten kun mies lopulta jaksoi taputella summan päätteelle, hän ei mennyt suoraan tankkaamaan vaan käveli takapenkille, josta poimi esiin tankkaushanskan. Tankkaushanskan käteen sujauttaminen ei ole helppoa, joten siinä meni tovi, koska sormien piti upota hanskaan oikein. Vetämällä vasemmasta reunasta tankkaushanskaa sai mies oikean puolen hanskasta sopivan kireäksi. Vastaavasti samaa tankkaushanskaa oikealta puolelta vetäen vasen puoli kiristyi. Ikävä kyllä tankkaushanskan oikea puoli vähän löystyi vasenta kiristäessä, joten hän aloitti hanskan kiristelyn alusta. Sitten mies tankkasi auton. Tankkauksen jälkeen hän taputteli minuutin ajan viimeisiä tippoja tankkiin, pisti hanan paikalleen, sulki tankin, otti tankkaushanskan kädestä pois ilman että se rypistyi ja asetteli sen takapenkille odottamaan seuraavaa tankkausta. Ja sitten hän ajoi pois. Meitä oli hänen takanaan jonossa jo useampi auto ennen kuin tankkaus oli ohi. Joskus luulin tämän bensa-asemilla rauhoittumisen johtuvan siitä, että bensan haju rauhoittaisi ihmisten mielen ja sai heidät hidastumaan, mutta sittemmin olen tutustunut mieheen, joka haistelee bensaa harrastuksekseen ja hän on itseasiassa vähän liiankin nopea. Hänellä ei myöskään ole enää ajokorttia. Tai kotia.

94. 95, 98, Diesel, Superjoku ja Lyijyllinen. Jos minulla olisi auto, en uskaltaisi koskaan tankata sitä, koska en voi vitussakaan muistaa mitä siihen menisi. Mitä 95 ja 98 edes tarkoittavat? Joskus luulin niiden olevan jotain vuosijuttuja, mutta sitten siirryimme 2000-luvulle eikä uusia 05 ja 08 bensoja ole vieläkään ilmestynyt. Sittemmin kuulin, että 95 ja 98 liittyivät jotenkin bensan vahvuuteen, mutta miksei niitä voi vain nimetä jotenkin muuten. Vaikka makujen mukaan. Vahva, kirvelevä, emäksinen ja tappava. Tai värien mukaan. Sininen, punainen, liila ja musta. "Hei Mikko, mitä bensaa sinun autoosi menee?". "Sinistä". "Right on Mikko, ekologinen vaihtoehto bro". Miksi kaiken pitää olla niin vitun vaikeaa!?

95. Autot pitää pestä. Aina silloin tällöin, kuten joka kevät ja syksy ja kesä ja talvi ja silloin kun on liian kuivaa ja silloin kun on liian märkää, pitää auto viedä autopesuun. Jokainen käynti maksaa reilu 20 euroa ja sisältää suojaavan vahan, joka ei suojaa yhtään. Ja lisäksi jokaisessa autopesussa saa aina jännittää, että onkohan auto nyt tarpeen suorassa sen koneen alla. Koska jos ei ole, se vitun laite ottaa autoon kiinni ja tekee kylkeen suht kalliin naarmun. Ja siinä ei suojaava vaha tunnu enää missään.

96. Autot pitää myös imuroida. Ihan niin kuin pesu ei olisi tarpeeksi, autot pitää myös imuroida sisältä!

97. Autot pitää myös parin vuoden välein tyhjentää. Autoihin kertyy kaikkea turhaa paskaa jota pitäisi välillä heittää pois, vähän kuten keittiön kaappeihin kertyy kaikkea turhaa paskaa jota pitäisi välillä heittää pois. Kerran kun tyhjensimme vaimoni auton, sieltä löytyi kaikkea patsaista ja vanhoista talvitakeista aina kaikkiin Eminemin levyihin asti. Ainoastaan Eminemit jäivät autoon, kaikki muu lensi suoraan roskikseen.

98. Liikennemerkki jota en ymmärrä #15.

Valkoisten autojen parkkeeraaminen kielletty kyltin eteen ellei ole Turkista ostettuja Adidaksen kenkiä jalassa.

99. Liikennemerkki jota en ymmärrä #16.

Älä seuraa edessä ajavia rekkoja, rekkakuskit ovat paranoideja.

100. Elämme maailmassa jossa kukaan ei oikeasti tarvitse omaa autoa. Tämä viimeinen pointti on aika tärkeä. Sen lisäksi että autosta on pelkkää haittaa kaikin mahdollisin tavoin, ei kukaan oikeasti tarvitse autoa. Se on kätevä kun käy kaupassa, mutta siinä kaikki. Polkupyörällä voi tehdä saman. Tai kävellen. Tai vaikka bussilla. Kun kävin koulua Helsingissä, kuljin sinne päivästä toiseen bussilla neljän vuoden ajan. Olen matkustanut Matkahuollon busseilla niin paljon, että ennen busseja kohtaan kokemani viha on itseasiassa muuttunut lähestulkoon rakkaudeksi. Tai jos totta puhutaan, niin ei todellakaan ole. Löytäisin busseista helposti vaikka 100 juttua joista valittaa…