Elokuva-arvostelu - Alien: Resurrection (1997)

Alien: Resurrection on Alien-sarjan neljäs osa, jossa Ellen Ripley (Sigourney Weaver) herätetään henkiin 200 vuotta kuolemansa jälkeen. Ripleyn sisällä kytevä Kuningatar-Alien poistetaan turvallisesti ja sitä aletaan tutkia, vaikka Ripley varoittaakin olion vaaroista. Kun paikalle saapuu joukko avaruusrosvoja mukanaan salaperäinen Call (Winona Ryder), dominot alkavat kaatua ja Alienit pääsevät irti.

Kerran, kun olin 15-vuotias, kusin verta. Siis itse kuseminen ei sattunut lainkaan, mutta virtsan perään tuli mukana puhdasta, punaista verta. Ja sitä tuli paljon. Ensin ajattelin, että kyseessä oli varmaan joku normaali juttu joka liittyi kasvamiseen, enkä siksi reagoinut siihen mitenkään. Lopulta, ehkä pari viikkoa siitä kun verenkuseminen oli alkanut, kerroin siitä vanhemmilleni aika ohimennen. He reagoivat siihen nopeammin. Vain pari tuntia myöhemmin oli aikuinen hikinen mies jo työntänyt sormensa minun perseeseeni.

Äitini vei minut Mehiläiseen, jossa kyseinen hikinen mies pyysi minulta virtsanäytteen. Sen annettuani hän pyysi minua riisumaan housuni ja menemään makuulleen pöydälle. En ymmärtänyt yhtään, että miksi makuulleen, koska sittenhän kullia ei voisi tutkia kunnolla, mutta olin tottelevainen nuori joten tein mitä hikinen mies pyysi. Ehdin muistaakseni juuri kysyä, että mikä oli tohtorisedän suunnitelma, kun se selvisi.

Kotiin palattuani menin suoraan nukkumaan. Kello oli ehkä kuusi iltapäivällä. Seuraavana päivänä lukittauduin vessaan ja hieroin äitini huulipunat ympäri naamaani peilin edessä ja kutsuin itseäni huoraksi.

Eturauhanen, jota hikinen mies oli tutkinut, oli kuulemma ihan kunnossa. Lisäksi virtsanäytteessä, joka oli punainen verestä, ei ollut kuulemma yhtään verta. Näin ollen olin Mehiläisen mukaan täysin kunnossa. Seuraava askel oli siis siirtyä sairaalan pariin. Siellä kukaan ei työntänyt sormea perseeseeni, mutta kulliini kyllä työnnettiin miekka.

Isäni vei minut sairaalalle, jossa naislääkärit pyysivät minua riisumaan housuni ja menemään synnytystuoliin makaamaan. Sitten he toivat kyseisen miekan esiin. Se oli valehtelematta noin 30 senttiä pitkä piikki joka oli leveimmältä kohdalta varmaan sentin halkaisijaltaan. Ja he aikoivat työntää koko paskan kullini päästä sisään.

Sanoin lääkäreille, että vaikka olinkin aika otettu siitä, että he kokivat kullini tarvitsevan noin ison piikin, niin eikö silti vähän pienempi riittäisi. Lisäksi kysyin, että milloin kullini puudutetaan. Lääkärit naureskelivat ja sanoivat sitten päätään pyöritellen, että "Ei ei ei, kokeillaan ensin ilman puudutusta".

Isäni kuuli kivunhuutoni käytävälle asti. Eikä kullistani löytynyt taaskaan mitään.

Seuraava askel oli tutkia virtsatiealuetta ultraäänen avulla. Itsehän olisin varmaan aloittanut tästä vaiheesta, mutta toisaalta, en minä ole lääkäri. En minä tiedä mitä hyötyä on peukuttaa potilasta perseeseen ja sitten survoa miekkaa jo muutenkin verta vuotavaan kulliin.

Ultraäänestä ei löytynyt mitään, joten seuraavaksi minulle varattiin aika operaatioon parin kuukauden päähän. Siinä välissä verenvuoto lakkasi itsestään ilman mitään syytä, mutta menin silti operoitavaksi. Tällä kertaa kullini puudutettiin ja sinne ujutettiin kamera. Se kamera meni vartta pitkin johonkin kivespussien taakse jossa sitten simuloitiin kuseminen klassisella tavalla, eli minut pistettiin kusemaan alleni. Tiedän tämän kaiken, koska olin hereillä ja katsoin vierestä kuinka seitsemän ihmistä seisoi munani ympärillä ihmettelemässä tätä lääketieteellistä tapahtumaa, jossa nuori mies kusee alleen sairaalasängyllä. Se oli näillä paikoin kun päätin, etten enää ikinä kerro kenellekään jos kullistani tulee verta.

Sain sairaalasta mukaani lääkkeitä jotka eivät auttaneet kipuun, mutta antoivat minulle kyllä oksennustaudin. Lisäksi kun soitin sairaalalle ja kysyin, että oliko operaation aikana löytynyt mitään, minulle lyötiin luurit.

Kukaan ei missään vaiheessa saanut selville mistä verenvuoto johtui, mutta koska se oli loppunut itsestään, kaikki oli nyt hyvin. Lääketiede oli parantanut minut.

Käyn mieluummin tämän kaiken läpi uudestaan sata kertaa, kaikki ne sormet perseessä, miekat kullissa ja lääkärit ihmettelemässä sitä kuinka kusen alleni, kun enää ikinä katson sellaista vitun paskaa kuin mitä Alien: Resurrection oli.