Paistinpannu
Kaikki alkoi yksi kaunis aamu, kun törmäsin tähän Facebookissani.
Päällimmäinen kysymys oli tietysti, että kuka helvetti on Syawal Rasta ja miksi se pyytelee minua kaveriksi? Sitten menin katsomaan Syawalin profiilia. Sieltä löytyi mm. seuraavia kuvia.
Joten… Indonesialainen 16-vuotias wannabe -gangsteri (joka nähtävästi myy autoja jollain parkkipaikalla) pyysi minut kaverikseni Facebookissa.
Ensin tämä herätti vain hilpeyttä ja unohdin koko jutun. Mutta samana iltana koin näyn. Pyhä Henki ilmestyi ja huusi minulle, että "Santeri Mäkinen! Jos sinua pyydetään kaveriksi, se tarkoittaa sitä, että tällä henkilöllä on varmasti jotain asiaa sinulle! Eihän siinä kaveripyynnössä muuten olisi mitään järkeä!"
Pyhä Henki piti pienen tauon ja heitti ilmoille ajatuksen "Ehkä tämä jätkä haluaa tunnustaa jotain? Ehkä tämä jätkä vei sen paistinpannun?"
Tajusin, että Pyhä Henki oli oikeassa. Paistinpannuni oli onnistuneesti kusetettu minulta jo vuosia sitten, eikä minulla ollut edes epäiltyjä teolle. Nyökkäsin Pyhälle Hengelle tyylikkäästi ja hän näytti minulle peukkua hyväksyvästi (ikävä kyllä tästä ei ole kuvamateriaalia, mutta se muistutti todella paljon yhden MacGyver -jakson loppua). Tämän näyn jälkeen otin Syawalin kaveripyynnön vastaan ja lähetin hänelle viestin.
Tämä oli testi. Ne jotka kiistävät teon ovat tietysti syyttömiä, kun taas ne jotka myöntävät teon ovat valehtelijoita ja ns. "humoristeja". Vain ne jotka eivät vastaa mitään, ovat mahdollisesti syyllisiä.
Ja Syawal ei vastannut.
Facebook on siitä näppärä sivusto, että se näyttää minulle jos joku on nähnyt viestin. Joten tiesin että Syawal on lukenut sen mutta jostain syystä säikähtänyt ja yrittänyt sivuuttaa viestini. En tosin käsitä miksi hän pyysi minua kaveriksi jos ei kerran halunnut tunnustaa tekoaan ja pyytää anteeksi, mutta se alkoi olla minulle jo toissijaista. Olin viimeinkin (mahdollisesti) paistinpannuni jäljillä.
Lähetin uuden viestin.
Syawal ei vastannut tähänkään, vaikka yritin vedota hänen tunteisiinsa. Sosiopaattina hänellä ei selvästi ollut niitä. Olin jo aikeissa lähteä täyteen hyökkäykseen, kunnes tajusin, että Syawal varmasti luuli minun olevan peitenimellä esiintyvä poliisi! Tietysti! Joten lähetin tälle uuden viestin.
Syawal ei vastannut. Hän ei selvästi ollut vielä vakuuttunut poliisittomuudestani. Joten päätin todistaa sen.
Syawal ei vastannut.
Miksi? MIKSI? MIKSI SYAWAL EI VASTAA MIHINKÄÄN?! Se on ihan vitun ärsyttävää! Ei niin saa toimia! Sehän vain vahvistaa Syawalin syyllisyyttä! Jos poliisi pidättää miehen epäiltynä rikoksesta ja se ei suostu puhumaan, mitä siitä nyt yleensä voi silloin päätellä! Ja miksi Syawal edes pyytää minut kaveriksi jos ei halua puhua?! Haluaako se vittuilla minulle? Onko se niin ylimielinen, että haluaa näyttää miten voi varastaa paistinpannuni ja sitten vielä pyytää Facebookissa kaveriksi? Ja jos näin on, niin miksi se ei sitten saatana vastaa viesteihin edes vittuilulla!
Joten kyllä, tässä kohtaa suutuin. Päätin että mies joka ei vastaa mihinkään näistä viesteistä ansaitsee rankemman käsittelyn! Oli aika lähteä taisteluun, hakea oikeutta omalla tavallani ja viedä Syawalilta kaikki.
Syawal ei vastannut.
Mikä helvetti pitää miehen päässä olla vialla, että se ei vastaa edes silloin, kun sen identiteetin varastaa? Jos nyt kävelisin Syawalin kotiin ja varastaisin hänen sateenkaariskootterin, eikö se perkele sanoisi siihenkään mitään?
Ja juurikin tässä kohtaa tajusin sen: Syawal ei osaa englantia! Tietysti! Siksi hän ei vastaa! Koska hän ei tiedä mistä on kyse! Syawal on varmaan aika hämmentynyt.
Rauhoituin ja nauroin hetken aikaa itselleni. Olin niin kärsimätön saamaan oikeutta, että unohdin Syawalin osaavan vain indonesiaa.
Lähetin hänelle uuden kaiken selventävän viestin, viimeinkin hänen omalla kielellään.
Syawal ei vastannut.
Syawall... ei vastannut...
Voin kertoa, että huomattuani tämän, sain kohtauksen joka alkoi väkivaltaisella huutamisella ja jota seurasi itkuinen ahdistus. Tämän ahdistuksen aikana riisuin kaikki vaatteeni ja päädyin komeroon, jossa itkin sikiöasennossa pettymyksestä. Kun lopulta rauhoituin ja huomasin olevani komerossa lukkojen takana, itkin taas ahdistuksesta.
Seuraavana päivänä palokunta vapautti minut ja olin uudelleensyntynyt mies. Komerossa ollessani olin nimittäin tajunnut, että Syawall ei osaa lukea.
Tämä oli mahdollisuus joka ei aiemmin ollut käynyt edes mielessäni, sillä tiedän Syawalin päivityksistä (n. 10 huonoa mietelausetta rakkaudesta joka päivä), että hän osaa kirjoittaa. Yleensä se, että osaa kirjoittaa tarkoittaa myös sitä, että osaa lukea. Mutta pitää muistaa, että Syawal on Indonesialainen, ja Indonesiassa tehdään kaikki aina ihan päin vittua.
Joten päätin lähestyä Syawalia pelkästään kuvien avulla. En ole koskaan ollut hyvä piirtämään, mutta kuvani olivat kuitenkin suht selkeitä. Ne näyttävät kuinka kivaa minulla on paistinpannuni kanssa, kuinka surullinen olin kun se varastettiin, kuinka aion muuttua häneksi ja kuinka en ole poliisi.
Ja yllätys, Syawal ei vastannut. Mutta ei se mitään. Olin aavistanut tämän ja pistänyt jo edellisinä päivinä käyntiin suunnitelmani toisen osan. Ei minua turhaan kutsuta Nero Mäkiseksi! (kaikki kutsuvat minua Neroksi, se on eräänlainen lempinimi ja totuus yhdistettynä).
Tervehtikää Muhammad Harminia eli Daddy Reggaeta!
Daddy Reggae on 17-vuotias FC Barcelonan fani ja rastafari, joka asustaa Syawal Rastan naapurikaupungissa Marakasissa. Hän on se mies , joka vie minut suoraan Syawalin luokse. Kuinka niin, kysytte? Yksinkertaista, totean.
Daddy Reggae on minä!
Loin Daddy Reggaen (oikealta nimeltään Muhammad Harmin), jotta saan avattua kahden rintaman sodan. Profiilikuvan löysin kirjoittamalla Googlen kuvahakuun "Jackie Chan in disguise". Jos elokuvat ovat opettaneet meille mitään, niin sen, että kaikki aasialaiset näyttävät ihan Jackie Chanilta. Ja Daddy Reggaen pitää olla aasialaisin aasialainen koko aasiassa.
Luotuani profiilin oli vaikeamman tehtävän aika. Olin päättänyt pelata tämän kortin varman päälle, joten ennen kuin lähestyin Syawalia, lähestyin hänen kavereitaan. Tämä oli se haastavin vaihe, sillä minun piti löytää pari Syawalin erittäin hyväuskoista kaveria houkuteltua Daddy Reggaen ystäväksi. Jos onnistuisin tässä, Syawal saattaisi mennä samaan ansaan helpommin.
Etsin Syawalin ystävälistasta kaksi yksinkertaisimman näköistä tyyppiä ja lähetin näille kaveripyynnöt. Asetuin paikalleni tietokoneen eteen, valmiina odottamaan. Olin kuin Amazonin sademetsässä elävä käärme, joka metsästää jyrsijöitä. Olin valmis pysymään päiväkausia täysin paikallani, kärsivällisesti, ennen kuin saaliini ilmestyisi. Olin valmis odottamaan jopa viikkoja.
Alle tunti riitti.
Ookooo... Indonesialaisia on näköjään aika helppo kusettaa? Kai tämä kaikki kertoo jotain netin vaaroista. Näiden tyyppien luottokynnys on ainakin vähän liian matalalla.
Silti, se oli vasta ensimmäinen osa. Sitten lähetin Syawalille kaveripyynnön.
Hän hyväksyi sen minuuttia myöhemmin.
Eli mitä vittua nyt Indonesia? Te TIEDÄTTE että ETTE TIEDÄ Daddy Reggaeta, koska Daddy Reggaeta ei ole olemassa! Ja silti te menitte tähän ansaan heti!
Lisäksi kaikkein pahin tapahtui seuraavana päivänä.
Daddy Reggae löi itsensä niin nopeasti läpi Indonesiassa, että se sai jo itsekin kaveripyyntöjä. Myönnän, että nojasin käsiini ja huokaisin syvään pettymyksestä kun näin tämän. Tulevina päivinä kaveripyyntöjä tuli vielä lisää. Hyväksyin tietysti kaikki, mutta samalla jatkoin sotaani. Seuraava askel olisi lähestyä Syawalia viestitse.
Ja tässä kohtaa, juuri ennen kuin Daddy Reggae lähti hyökkäykseen, Syawal lähti vastahyökkäykseen.
Syawal oli käyttänyt aikaa ja vaivaa edellisten viestieni tulkitsemiseen (mahdollisesti viettänyt pitkiä öitä kirjastossa sanakirjan kanssa) ja saanut selville, että aion viedä hänen henkilöllisyyden. Hän päätti sotia tätä vastaan. Mutta kuten olen jo aiemmin todennut, Indonesialaiset tekevät kaiken päin vittua.
Joten ennen kuin pystyin viemään Syawalin identiteetin, hän koki parhaimmaksi puolustuksekseen viedä sen itse itseltään.
Tervehtikää uutta Syawalia, eli Arjuna Jackia.
Arjuna Jack? Mikä vitun nimi on Arjuna Jack? Se kuulostaa karhun nimeltä. Ehkä myös mieheltä, jolle on kasvanut naisen rinnat ja joka esittelee niitä sirkuksessa.
Jokatapauksessa, Syawal oli juuri ampunut itseään päähän, kuvitellen voittaneen sodan sitä kautta. Mutta tämä ei ole Fight Club! Minä en luovuta. En ollut valmistautunut tähän, mutta en myöskään anna sen vaikuttaa suunnitelmiini. Syawal/Arjuna on edelleen (luultavasti) se varas joka vei paistinpannuni.
Joten… Seuraava askel oli lähettää Arjunalle viestiä.
Se on Indonesiaa ja tarkoittaa "Mitä kuuluu?".
Ja sitten, arvoisat naiset ja herrat, se tapahtui viimeinkin. Se mitä olin jo päiviä odottanut.
SYAWAL… ARJUNA VASTASI!
Siinä se on! BAIK! B-A-I-K! Se on Indonesiaa ja tarkoittaa hyvää. Hänelle kuuluu hyvää!
Pieni onnen kyynel vierähti poskelle kun näin tämän. Olin viimeinkin saanut vastakaikua!
Lähetin uuden viestin pari päivää myöhemmin. Näissä asioissa pitää olla kärsivällinen.
Se on Indonesiaa ja tarkoittaa, että "Ei olla nähty pitkään aikaan". Se on myös totta. Emme ole koskaan nähneet.
Seuraavana päivänä Arjuna oli nähnyt viestin, mutta ei vastannut…
En antanut sen lannistaa itseäni. Päätin lähestyä sitä suurta kysymystä. Päätin selvittää salamyhkäisesti onko hänellä minun paistinpannuni.
Ensimmäinen viesti on suomennettuna "Onko sinulla vielä se paistinpannu jonka varastit?" Ajattelin että se olisi hieman outo kysymys ilman jatkototeamusta, joten lähetin myös tuon toisen viestin. Se tarkoittaa "Se oli hyvä juttu!".
Näin, erittäin hyvin toimittu Daddy Reggae. Hyvin salamyhkäistä. Nyt vain yksi myöntävä vastaus Syawalilta eli Arjunalta, niin syyllisyys on varmaa.
Mutta Arjuna ei vastannut…
Ja se oli siinä.
Tiesin hävinneeni pelin. Game over.
Olin ollut liian päällekäyvä. Tai ehkä liian vähän päällekäyvä? Luultavasti liian vähän. Mutta peli oli menetetty. Arjuna oli nähnyt uskomattoman valheeni läpi.
Masennuin ja itkin ahdistuksesta ja pettymyksestä. Aloin riisua vaatteita ja lähestyä uhkaavasti komeroa. Olin jo sen ovella kun pysähdyin. Sain ajatuksen. Pieni toivonpilkahdus syntyi. Viimeinen oljenkorteni.
Mitä jos yrittäisin aloittaa alusta?
Tiesin kyllä että se oli turhaa, mutta minulla ei ollut mitään hävittävää. Joten pyyhin kyyneleeni ja lähetin Arjunalle viestin.
Ja mitä tapahtui?
Mitä helvettiä? Arjuna vastasi että hänelle kuuluu hyvää, ja hän jopa kysyy minulta mitä minulle kuuluu?!
Hypin onnesta nähtyäni tämän. Ja tietysti vastasin heti, että hyvää.
Ja jatkoin sitä kysymällä, että voitaisiinko nähdä ja että voisiko hän ottaa mukaan varastamansa paistinpannun, minulla on "asiakas" joka olisi halukas ostamaan sen. En tietenkään ole oikeasti sopimassa treffejä, mutta jos hän sanoo kyllä, tiedän että hänellä on paistinpannuni.
Arjuna vastasi minulle seuraavasti:
Se on Indonesiaa ja tarkoittaa "Mikä pannu?"
Ahaa, nyt se valehtelu alkaa. Annoin Arjunan tässä vaiheessa odottaa muutaman päivän. Halusin hänet hermostuneeksi. Sitten lopulta vastasin.
Tuo on Indonesiaa ja tarkoittaa: "Se teflonpaistinpannu jonka varastit oli luultavasti merkiltään Hackman Matador. Halkaisija 22cm. Voin olla väärässä. "Asiakkaani" on valmis maksamaan siitä paljon rahaa."
Lisäsin sinne tuon "Voin olla väärässä" osuuden, jotta tietoni eivät vaikuttaisi liian tarkoilta. Daddy Reggae on kuitenkin nähnyt paistinpannun vain ohimennen, kuten hän Arjunalle jo aiemmin sanoikin.
Ja tällä kertaa Arjuna ei vastannut. Yritin uudestaan, eri taktiikalla.
Tuo tarkoittaa "Kerrotko taas kuinka varastitkaan sen paistinpannun? Se oli hauska tarina!"
Arjuna ei vastannut. Paniikki alkoi hiipiä mieleeni. Yritin vielä hyväksi koettua kikkaa.
Ei vastausta. Tunsin kuinka viha alkoi kasvaa. Tärisin paikallani. Ja lopulta se purkautui.
Hyppäsin ylös ja löin nyrkillä seinään. Huusin raivosta. Syytin itseäni, olin ollut liian läpinäkyvä. Tai ehkä Arjuna oli ollut liian ovela? Olinko lähtenyt sotaan jota en voi voittaa? Vaivuin epätoivoon. Kaadoin itselleni lasin viskiä ja itkin. Kysyin itseltäni mitä olin tehnyt! Miksi olen ansainnut tämän!
Ja ties kuinka monennen viskilasin jälkeen, tajusin sen.
Minä en ole syyllinen, koska minä en ole se joka on tehnyt rikoksen!
Minä en vienyt sitä paistinpannua. Syawall/Arjuna teki sen! Nousin ylös ja tein kunniaa Yhdysvaltojen lipulle jonka olen virittänyt olohuoneeseeni pienen tuulikoneen viereen, jotta se heiluisi hennosti ja jylhästi paikallaan. Ja juuri silloin Pyhä Henki, joka lähetti minut tälle tehtävälle kolme viikkoa sitten, ilmestyi lipun läpi ja puhutteli minua taas.
Pyhä Henki sanoi minulle, että "Santeri Mäkinen! Sinulla on vielä yksi kortti käyttämättä! Sinulla on takanasi jotain, jota Syawalilla ei ole!"
Henki piti dramaattisen tauon ja jatkoi.
"Sinulla on poliisi!"
Pyhä Henki katosi lippuun ja minä nostin käden sydämelleni. Poskelleni valui urheuden kyynel. Seisoin siinä lipun edessä ja katsoin kun se liehui hennosti tuulikoneen avustuksella. Se muistutti minua siitä, että en ole yksin tässä maailmassa. Minulla on ystäviä, minulla on tukijoita ja minulla on poliisi.
"Minulla on poliisi", kuiskasin lipulle ja lippu nyökkäsi minulle takaisin hyväksyvästi.
Joten otin yhteyttä Suomen kuuluisimpaan poliisiin, Fobbaan.
Riisuin vaatteeni pois ja ryntäsin komeroon itkemään.