Koululehti

Muutama vuosi sitten olin siivoamassa kaappejani kun törmäsin vanhan yläasteeni koululehteen joulukuulta 2001. Jäin lukemaan sitä ja nauroin itseni kuoliaaksi. Kaikkien opettajien haastatteluiden, kirjaesittelyiden, ristikoiden ja keittiön toimintaa koskevien journalististen maamerkkien joukosta löytyy huikea määrä helmiä joita ei voi kuin rakastaa. Ja koska en nyt keksi mitään muutakaan mistä blogeilisin, niin aion nyt avata hieman lehteä käymällä läpi 10 mahtavinta juttua joita sieltä löysin.

10. LEHDEN NIMI

Ensinnäkin, tässä on lehden kansisivu:

Niille jotka eivät tiedä mitään Lohjasta, Lohja on omenakaupunki henkeen ja vereen. Yli 130 000 omenapuun Lohja on itse asiassa vienyt omenan palvomisen niin pitkälle, että täällä vietetään kerran vuodessa omenakarnevaalia, Miss Lohja on titteliltään Miss Omenatyttö, Citymarketin edessä on omenapatsaita ja tottakai myös Lohjan suurin joulukoriste joka koristaa jouluisin pääkatua on suuri omena.

Oikeasti.

Näiden lisäksi Lohjalaisen yläasteen lehden nimi on luonnollisesti Omenaviesti. Mutta näköjään lehden toimituksessa on hieman kapinoitu nimeä kohtaan, koska lehden takasivulta löytyy tekijöiden sanasta seuraava kohta:

9. EUROVALISTUS

Kuka muistaa vielä miten kammottavan tylsiä seksivalistustunnit koulussa olivat? Joten koittakaapa kuvitella miten perseestä eurovalistus sitten saattaa olla!

En muista tästä Eurotapahtumasta mitään. Olen luultavasti nukkunut sen läpi tai sitten vain paennut paikalta. Itse veikkaisin pakenemista, tämän vuoksi:

Artikkelin mukaan päivä jatkui tuosta "Rahan historia" nimisellä multimediaesityksellä, joka Anttilan yläasteen tapauksessa on tarkoittanut kalvoja ja piirtoheitintä. Tämän jälkeen Jukka Suominen Suomen Pankista tuli kertomaan oppilaille rahan väärentämisen vaikeudesta ja näytti tästä videon.

Ja sitten oli aika runoilla:

Kun yleisö sai kuivattua kyyneleensä, astui lavalle Maija Puomila kuluttajavirastosta. Hän kertoi oppilaille, että osa hinnoista tulisi väkisin nousemaan eurojen myötä, mutta osa tulisi myös laskemaan. Jälkeenpäin ajatellen en tosin muista hintojen laskua yhtään, mutta jatkuvasti ne ovat kyllä nousemaan päin olleet. Maija Puomila myös ehdotti puheensa lopuksi kuuden kertotaulun opettelua.

Seuraavaksi saattoi olla kaikkein suurimman myötähäpeän hetki:

Artikkelissa ei ikävä kyllä kerrota tuliko kilpailijasta euronääri. Tämän jälkeen jaettiin Eurotapahtuman palkinnot mm. parhaista runoista ja julisteista. Ja sitten oli loppuhuipennuksen aika. Annettaisiinko yleisölle euroja katseltavaksi ja ihailtavaksi? Olisiko tiedossa yhteislaulu euroille ja kuuden kertotaululle? Vai soittaisiko bändi vain jotain?

Tykkään siitä, että verbi jota käytettiin oli ryntäsivät. En epäile sitä hetkeäkään.

8. VÄLKÄT

Jos oppilaat eivät tiedä miksi välitunnit ovat kivoja ennen kuin he ovat lukeneet sen tästä lehdestä, en usko että lehti voi opettaa heille aiheesta enää mitään. Lisäksi "Miten kioski toimii?" on kysymys joka olisi voitu jättää esittämättä.

Uutinen (joka on muuten lehden ensimmäinen ja tekee siitä näin ollen etusivun uutisen) paljastaa seuraavan faktan oppilaiden välituntikäyttäytymisestä:

Itse tykkäsin välituntisin kävellä koulun ympäri, sillä koulun ympäri kävellessä ei tarvinnut katsella muita ihmisiä ja se oli mielestäni välituntien paras puoli. Kerran koulun ympäri kävellessäni näin mopopaikan lähellä autistipojan nimeltään Harri, joka katseli taivaalle ja käveli siksi ihan miten sattui. Sitten näin mopon joka lähestyi Harria ja mietin, että "Hetkinen, toivottavasti Harri ei harhaile mopon alle", mutta se ajatus keskeytyi heti koska Harri harhaili mopon alle. Muistan vieläkin elävästi kuinka sätkynukkemaisesti ja korkealle pieni mies voi mopon törmäyksestä lentää. Harri selvisi muistaakseni ilman suurempia vaurioita ja mopokuski sai jälki-istuntoa. Ainoana silminnäkijänä kerroin opettajille, että itse asiassa mopokuski oli syytön ja Harri oli itse aiheuttanut tapauksen itselleen koska etsi jotain taivaalta eikä katsellut ympärilleen, mutta opettajat eivät uskoneet minua koska Harri oli autisti ja siksi väkisin uhri. Sitten jatkoin koulun ympäri kävelyä.

Omenaviestin uutisen lopussa on gallup, jossa oppilailta on kysytty mitä ajanvietettä he olisivat kouluun halunneet. Suurin osa on luvallisen röökipaikan linjalla:

Ikäväkseni on todettava, että lehden uutinen ei aiheuttanut minkäänlaista muutosta luvallisen röökipaikan suhteen. Tämä vain osoittaa sen, että journalismi on todellakin kuollut.

7. KOULUN BÄNDI ESITTÄYTYY

Eurovalistuspäivilläkin soittanut ja yleisön valloittanut yläasteen oma bändi sai lehteen haastattelun. Haluan erityisesti nostaa haastattelusta esiin bändin armottoman rehellisyyden jollaista artisteilta harvoin kuulee:

Ja jos luulitte, että siinä oltiin rehellisiä, niin tsekatkaapa tämä:

Ehkä kiinnostavinta bändin haastattelussa on kysymys numero neljä, jossa bändin jäsenten kiireinen aikataulu on luettavissa rivien välistä:

Haluaisin kuulla joskus samanlaisen vastauksen vaikka Nick Caven suusta. "Kirjoitin juuri neljä uutta biisiä, eiköhän ne kaikki ehdi harjoitella yhdessä tunnissa".

Ikävä kyllä en osaa sanoa mitä koulun bändille tapahtui yläasteen jälkeen. Luultavasti he keikkailevat yhä, koska bändi on saanut haastattelun mukaan läheisen ala-asteen pihatapahtumassa kohtalaisen hyvän vastaanoton. Ja kaikki tietävät, että ala-astelaiset ovat harvinaisen vaativa yleisö.

Asiasta toiseen, tuo toinen vasemmalta näyttää ihan siltä Sinister -leffan demonilta.

6. ELOKUVA-ARVOSTELUT

Lehdessä on kolme elokuva-arvostelua jotka saattavat olla mielenkiintoisimmat ja vähiten johdonmukaisimmat elokuva-arvostelut joita olen ikinä lukenut. Aloitetaan Manaajasta:

Eli leffa on loistava vaikka vähän löysä, mutta ihan asiallinen ja klassikko. Selvä.

Manaajan arvostelun jälkeen löytyy seuraavanlainen varoitus elokuvaan liittyen. En tiedä mitä tästä sanoisin joten jätän sen vain tähän:

Seuraavana vuorossa Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme, joka on ollut selkeästi pettymys arvostelijalle:

Mutta miksi, arvostelija? Miksi elokuva on ollut suuri pettymys?

Ahaa… Mutta hetkinen, tämä on mielestänne mautonta? Koska mainitsette arvostelussa myös seuraavan mielipiteen:

Eli liitelyt ovat tyylikkäitä, mutta mauttomia... Johdonmukaista?

Viimeisenä arvosteluna on vuorossa kaikkien rakastama ja ei yhtään epähauska komedia Scary Movie 2. Niille jotka eivät tiedä mitä elokuvassa tapahtuu, arvostelun kylkeen on pistetty pieni juonitiivistelmä.

Okei, kuulostaa siltä, että alkaa pahoja tapahtua. Luetaanpa sitten arvostelu ja toivotaan että se on johdonmukaisempi kuin Manaajan tai Hiipivän Tiikerin arvostelut olivat:

Rahastuskeino, joka on hyvä, mutta ei yhtä hyvä kuin ykkönen, mutta hauska ja SE PITÄÄ KATSOA SIVISTYKSEN KANNALTA?

Täydellistä, suorastaan täydellistä...

5. SARJAKUVA

4. RUNOT JA NOVELLI

Omenaviestissä on yllättävän paljon nuorten naisten kokemaa rakkautta ja surua. Pelkästään runoja näistä aiheista löytyy neljän sivun edestä. Lisäksi mukana on lyhyt novelli rakkaudesta, joka ei syttynyt. Aloitetaan surullisesta päästä, jotta voidaan lopettaa keveämpään tunnelmaan:

Ai saatana. On harvinaisen selvää että tämä runoilija on juuri dumpattu.

Veikkaan että ensimmäiset versiot tuosta runosta kirjoitettiin omalla verellä entisen poikaystävän kuvien piirittämänä jossain luolassa.

Otetaan vielä yksi, koska ei näitä pysty lukemaan enempää ilman, että alkaa itsekin itkeä:

Kyllä, ero on perseestä, mutta en silti vuodattaisi tunteitani Omenaviestiin koko maailman luettavaksi.

Lehden lopussa on novelli Perjantai, joka käsittelee hieman samaa aihetta. Siinä nimetön naispäähenkilö kohtaa rannalla tosi kuuman Rikun joka vähän tsiigaa tyttöä. Sit myöhemmin ku koulu alkaa he kohtaa taas ja pikkuhiljaa tytön bestiksen avulla rakkauski leimahtaa.

Ja sit paratiisiin niinku luikerteli mukaan käärme nimeltään Anne…

Ja sit aika pian pahin tapahtu. Riku pisti bänxit päähenkilön kaa. Päähenkilö itkee monta päivää ja yötä ja lopettaa koulunki keske. Ja sit tulee ehkä vähän ylireagointia kun se päättää tappaa ittensä:

Mut sit kävi kauhee tsägä, ku sellane kiva tyyppi ku Mikko pelastaa päähenkilön ja vie sen kotiinsa, jossa se nukkuu sen vieressä, ja se ei oo outoo. Ja sit siitä alko niitten juttu. Mut haikeus Rikuu kohtaan ei tuu varmaa koskaan väistyy:

Ja siinä on novellin loppu. Tiedän. Aika masentavaa. Joten otetaanpa vähän lisää runoja, mutta tällä kertaa selvästi rakastuneelta naiselta:

Jep. Rakkaus on kivaa.

No mutta toi on vaan ovela, koska katsokaa noita lauseiden alkukirjaimia. Toi oli suorastaan rakkausarvoitus.

Okei, okei, rauhoitutaanpa nyt ja -

Okei, noniin, nyt alkaa mennä vähän oudoksi toi sun rakkaus, joten ehkä -

Ja noin, stalkkauksen puolelle meni. Onneksi olkoon. Onko mitenkään mahdollista että voisit kehittää vielä vähän siirappisempaa runoa?

Onnittelut! Ja vielä viimeinen pyyntö. Voisitko kertoa jotain poikakaveristasi?

Hetkinen. Mitä?

3. MAX PAYNE

Lehdestä löytyy tutkivaa journalismia edustava aukeaman uutinen hittipeli Max Paynesta. Niille jotka eivät tiedä pelistä mitään, niin älkää huoliko, tässä on kattava juonitiivistelmä:

Saadakseen ensikäden tietoa pelistä päättivät Omenaviestin urheat toimittajat kysyä asiasta suoraan alan ammattilaiselta, eli siinä koulun lähistöllä pelejä ja tulostimia myyvältä Datainfon myyjältä. Datainfon myyjää vaan kun ei tunnu haastattelun perusteella kauheasti kiinnostavan koko juttu:

Haastattelu siirtyy näiden polttavien kysymyksien jälkeen vielä hieman syvemmälle tasolle, eli esiin nousee pelin raaka väkivalta. Datainfon myyjällä on tästä aiheesta aika paljon mielipiteitä:

Jostain syystä haastattelussa on myös paljon esillä Rally Trophy, joka on varmaan jonkinlainen rallipeli:

Minulle on opetettu että haastattelutilanteissa pitää elää hetkessä ja mahdollisesti tarkentaa tärkeimpiä kysymyksiä jatkokysymyksillä. Omenaviestin toimittajat ovat selvästi saaneet saman ohjeen, sillä he palaavat haastattelun lopussa vielä siihen yhteen kysymykseen, joka varmasti on meidän kaikkien mielessä:

Näiden mahtavien journalististen saavutusten avulla onkin sitten helppo kasata faktat Max Paynesta yhteen ja kirjoittaa pelistä loppuarvio:

2. MUOTI

Lehdessä on mukana ajankohtainen muotikatsaus. Ja tämän muotikatsauksen yhteydessä on perinteinen In/Out -lista. Ja tämän listan ensimmäinen kohta on tajunnanräjäyttävä:

Mitä vittua? David Blaine on In? David vitun Blaine, maailman mitäänsanomattomin ihminen, on Omenaviestin muotikatsauksen mukaan ollut In?

Lisäksi listalla on myös muutama muu outo valinta:

Batman on Out mutta Wonder Woman ja David Blaine on In. Ei helvetti 2001 oli paska vuosi…

1. TERRORI-ISKU

Olipa kerran syyskuu 2001. Vietin nimipäiviäni ja sain lahjaksi käydä Euromarketissa ostamassa itselleni yhden noin 50 markan VHS-leffan. Varmaan puolen tunnin pohtimisen jälkeen päädyin Wonder Boysiin, josta olin lukenut hyviä arvosteluja. Riensin kotiin jossa pistin leffan koneeseen. Sitten kävin läpi kanavat jotta löytäisin sen kanavan, missä VHS-soitin toimi. Ja siinä samalla hieman ihmettelin kun kaikki kanavat näyttivät samaa kuvaa palavasta kerrostalosta. Joten huusin äidin ja isän paikalle. Se oli virhe.

Loput päivästä mökötin olohuoneen nurkassa koska vanhempani halusivat katsoa kerrostalojen kaatumista sen sijaan, että minä saisin katsoa Wonder Boysin. Se, että jankkasin olevani nimipäiväsankari, ei auttanut yhtään, koska isäni mukaan nimipäivä ei ole oikea juhla ja New Yorkissa oli meneillään tapahtuma jonka muistaisin koko loppuelämäni, eli nyt hiljaa. Wonder boys jäi siis katsomatta.

Kuukautta myöhemmin Neloselta tuli Austin Powers, jonka halusin nähdä. Leffa alkoi, mutta yhtäkkiä se keskeytettiin ja siirryttiin suoraan lähetykseen Afganistaniin, jossa jenkkien armeija oli juuri aloittanut sodan ja nyt sitä piti seurata livena. Oli siis taas aika mököttää. Tämä oli jo toinen elokuvanautinto jonka Osama Bin Laden oli minulta riistänyt.

Nämä muistot tulvahtivat takaisin mieleeni kun muutama vuosi sitten törmäsin Omenaviestiin, jossa oli sivun uutinen terrori-iskuista ja sodasta. Luin sen sivun ja huutonauroin varmaan vartin. Sitten repäisin sen irti lehdestä ja teippasin sen seinälleni, jossa se on ollut siitä asti. Olkaa hyvä, tässä se on. Täydellinen uutinen:

En tiedä mistä aloittaisin tuo purun. En edes tiedä pitäisikö tuota purkaa. Jos pitäisi, en edes keskittyisi siihen oliko kukaan oikolukenut uutista ja aloittaisin varmaan kyseenalaistamalla sen, että haastattelivatko Kimi, Otto ja Juri oikeasti 158:aa ihmistä, koska vastausmäärän perusteella luku on lähempänä 30:ntä.

Sitten varmaan siirtyisin hieman syvemmälle ja kysyisin, että minkä helvetin takia seitsemän ihmistä on pitänyt World Trade Centereihin osoitettuja iskuja hyvänä juttuna? Kuinka moni Anttilan yläasteella oli terroristien puolella? Tämän jälkeen kohdistaisin havaintoni ydinasekysymykseen ja pyörittelisin päätäni sille, että 11 ihmistä on sitä mieltä, että kyllä, Afganistan olisi pitänyt ydinpommittaa ja maailmanloppu aloittaa World Trade Centerin tapahtumien vuoksi. Ja sitten, ydinasekysymys mielessäni, kohdistaisin katseeni viimeiseen kysymykseen sodan leviämisestä. Kyllä, jos USA ydinpommittaisi lähi-idän, minäkin olisin huolissani sodan leviämisestä.

Ja siinä se oli. Omenaviesti - Paras koululehti joka on koskaan tehty. On aika lopettaa tämä blogiteksti, joten lopetetaan se onnellisesti johonkin hyvään ja koskettavaan rakkausrunoon maailman rakastuneimmalta runoilijalta:

Ei jumalauta...