Blogini täyttää kymmenen vuotta!

Juhlistaakseni tätä merkittävää saavutusta, en jaksa tehdä oikeastaan mitään. Olen pienen lapsen isä, ei minulla ole jumalauta energiaa keksiä mitään merkittävää sisältöä jonkun perkeleen kymmenvuotisjuhlan vuoksi. En myöskään koskaan juhli omia syntymäpäiviäni, joten miksi juhlisin blogini syntymäpäivää? Ehkä jos blogini tekisi joskus jotain merkittävää voisin juhlistaa sen olemassaoloa. Mutta koska blogini on mitä on, ei se ansaitse juhlia. Pojallani Kristianilla oli eilen neljävuotis-syntymäpäivät ja hän sai nekin juhlat vain koska osasi luetella kaikki värit englanniksi. Blogini ei osaa tehdä edes sitä, koska blogini ei osaa puhua. Korkeintaan se ansaitsee säälipalkintona jonkun ankean kunniakierroksen.

Joten ankeana kunniakierroksena on tullut aika paljastaa blogini historian kymmenen luetuinta julkaisua Google Analytics-datan perusteella! Tiedoksi niille onnekkaille, jotka eivät ole koskaan joutuneet tekemisiin Google Analyticsin kanssa, se on ohjelma, jolla pystyy seuraamaan omilla sivuilla tapahtuvaa liikehdintää. Se tunnistaa ehkä joka kymmenennen kävijän ja noin kahden vuorokauden viiveellä, joten jos haluan seurata lukeeko tänään blogiani normaalia enemmän ihmisiä, saan tietää sen jo ehkä muutaman päivän sisällä, jolloin en tee sillä tiedolla enää mitään. Joten kiitos, Google Analytics! Olet tosi hyödyllinen.

Joten, kymmenen luetuinta julkaisuani:

10.

Kuinka Prisman lakko pilaa totaalisesti minun elämäni

Oikeastaan aina kun joku kauppa Suomessa edes uhkaa lakkoilla ja siitä tehdään uutinen, huomaan liikehdintää tällä sivulla. Koska en seuraa uutisia koko ajan, on tämä blogi ollu yllättävän kätevä tapa seurata tulevia lakkoja. Esim. noin vuosi sitten kun PAM uhkasi lakkoilla oli Google Analyticsin päiviä myöhässä ilmestyvä paskadata nimenomaan se keino, jolla itse kuulin siitä.

Koska tämä blogiteksti koski nimenomaan Lohjan Prismaa, saa sivu liikehdintää myös aina kun Lohjan Prisma järjestää hyviä alennusmyyntejä tai ilmoittaa tulevista remonteista tai vastaavista. Pitäisi varmaan pyytää Lohjan Prismalta jonkunlaista palkkaa tästä blogitekstistä, sillä olen tavallaan heidän edustajansa. Voisin toki vauhdittaa sponsorisopimuksen saamista kirjoittamalla uuden blogitekstin nimeltään Onpas Lohjan Prismalla nätti muumimukikokoelma, olisi sääli jos en saisi lakkoblogitekstilleni sponsorisopimusta ja heidän muumimukeilleen tapahtuisi jotain…

9. 

Hauskoja faktoja luonnosta

Täysin käsittämättömästi tämä on yksi luetuimpia juttujani. Tavallaan se on myös yksi onnistuneimpia blogejani, sillä ideani oli vain tehdä blogiteksti niille, jotka etsivät Googlesta hauskoja faktoja luonnosta ja sitten päätyvät lukemaan tätä typerää paskaa. Tämä ei ole ainoa blogiteksti, jonka olen tehnyt samalla kaavalla, esim. julkaisin kerran blogitekstin nimeltään Lastenhoitovinkkejä vanhemmille, jossa jokainen vihje kasvattamiseen on työntää lapsen käsi kuumalle hellalle. Olen vittu hauskin tyyppi koskaan, en ymmärrä miksei minulla ole kuin tyyliin sata seuraajaa Facebookissa.

8.

Muutama kätevä vinkki laivadokaamiseen liittyen

Tämä blogiteksti levisi jossain Internetin syövereissä heti julkaisun jälkeen niin kovaa, että se pääsi pelkästään niiden muutaman päivän voimin Top kymppiini. Sille tuntuu löytyvän yhä lukijoita aina silloin tällöin, varsinkin joka helmikuu, kun abiristeilyitä järjestetään ja abit yrittävät kylmentää hyteissään limujaan tai mehujaan tai jääkahvejaan tai mitä lie juomia abit abiristeilyllä sitten juovatkaan.

7. 

Kuinka poistatin viisaudenhampaani armeijassa

Tämä tuntuu olevan ikivihreä blogi, sitä luetaan harva se päivä. Suurimmat lukijapiikit tuntuvat tulevan aina kun uusi ryhmä alokkaita on astumassa harmaisiin.

Siitä on nyt melkein 20 vuotta kun hampaani hakattiin taltalla pois ja poskeni melkein puhkaistiin, mutta silti aina silloin tällöin löydän uusia viisaudenhampaan poistosta tulleita ongelmia. Esim. reilu vuosi sitten onnistuin tiputtamaan pois aika paljon painoa. Sen seurauksena poskeni vetäytyivät. Ihmettelin, että mikä perkeleen lommo poskeni sisäpuolelle on yhtäkkiä ilmestynyt. Vanha kunnon taltanjälkihän se siellä oli, se oli vain ollut piilossa poskiläskieni alla. Tunnen sen kolon tälläkin hetkellä siellä, oletan ettei se häviä koskaan. Jos tiputan vielä vähän lisää painoa, olen aika varma, että se kolo näkyy jo poskeni ulkopuolellakin.

6. 

HEI KUKALIE JOKA PÄÄTIT VETÄÄ AFTABIT POIS MARKKINOILTA, HAISTA VITTU!

Tämä on varmaan kantaaottavin tekstini pitkään aikaan ja epäilen sen olevan aika korkealla Googlen tuloksissa kun ihmiset etsivät Aftabbeja tai ylipäätään jotain vitun lääkettä aftoihinsa. Sellaista ei ole. Olen etsinyt, olen tutkinut. Me ihmiset kykenemme lentämään kuuhun, selailemaan nettiä lentokoneessa ja ajamaan sähköllä autoja, mutta suunsisäiset aftat eivät yksinkertaisesti vain ole ratkaistavissa.

Sen sanottuani, löysin aika erikoisen ratkaisun, jolla pääsin eroon aftoista. Sen keksittyäni ei minulla ole esiintynyt aftoja juuri lainkaan. Se on oikeasti aikamoinen ratkaisu, en tiedä oletteko valmiita kuulemaan tätä. Hyvä on, teitä on varoitettu:

Kun huuhtelette suunne hampaiden pesun jälkeen, huuhdelkaa suunne uudelleen.

Siinä. Kaksi huuhtelua hampaidenpesun jälkeen ja ne vitun aftat eivät koskaan ilmesty suuhunne! Se oli koko ajan kiinni hammastahnasta, jonka rippeitä jäi suuhun yhdellä huuhtelulla! Vittu!

5. 

Steven Seagal -projektini

Tämä läski paska tässä on lahja, joka antaa blogilleni ehkä parhaiten näkyvyyttä. Pääosin uudemmat lukijat löytävät blogini Steven-purkujeni kautta. Silloin tällöin osa näistä uusista lukijoista eksyy lukemaan muitakin juttujani, jonka jälkeen he yleensä hylkäävät blogini. Se on tämän minun blogini lahja ja kirous. Oletan, että he eivät jaksa kuunnella loputonta valitusta suunsisäisistä aftoista. Hauska fakta: Steven Seagalilla ei ole koskaan ollut suunsisäisiä aftoja, koska majoneesi hammastahnana ei aiheuta niitä. Lisäksi hän muistaa huuhdella suunsa moneen otteeseen kokiksella. Ja pestä hampaanvälit ranskalaisilla.

Aina kun päätän tehdä uuden Steven Seagal purun, olen kuin pikkulapsi lelukaupassa. Nämä ovat helposti niitä minulle itselle hauskimpia kirjoituksia. On niin jumalattoman kivaa haukkua ihmistä läskiksi, kun vain ja ainoastaan Steven Seagalin kohdalla se on täysin sallittua. Kukaan ei ala puolustaa tätä pullukkaa, ei kukaan. Jos joku edes harkitsee Stevenin puolustamista, pieni Googlettelu herran historiaan riittää ja puolustaminen unohdetaan välittömästi. Olen vähän huolissani siitä mitä tapahtuu, kun Steven lopulta tukehtuu hampurilaiseensa ja kuolee. Kuinka kauan minun pitää pitää taukoa puruista kuolleen kunnioittamiseksi? En missään nimessä pidä yli puolen vuoden taukoa läskivitseistä, en vain pysty. Toivon ettei Stevenin elämää yritetä hänen kuoleman jälkeen muuttaa paremmaksi kuin mitä se oli, kuten vaikka Dianan tai John Lennonin kanssa kävi. En usko, että se olisi edes mahdollista. Korkeintaan maailmalla surraan kaikkia niitä menetettyjä työpaikkoja, kun viimeisetkin McDonaldsin ravintolat pitää sulkea Venäjällä.

Luetuin Steven Seagal -purkuni on vuoden 2005 eroottinen ja romanttinen trilleri Into The Sun. Ymmärrän sen täysin, sillä ihmiset rakastavat rakkaustarinoita.

4. 

Paistinpannu

Ensimmäinen blogitekstini (jolla on myös kymmenvuotispäivä tänään, onneksi olkoon Paistinpannu) levisi välittömästi sen julkaistuani Facebookissa, kiitos Juha Vuorisen. Kyseinen blogi on siitä asti aina silloin tällöin tehnyt paluuta jossain päin nettiä, luultavasti koska ihmisiltä yhä aika ajoin varastetaan paistinpannuja ja he tarvitsevat vertaistukea.

3. 

Afrikkalainen narupeli

En tätä kirjoittaessa osannut yhtään arvata, miten suosittu blogaus tästäkin tulisi. Mutta toisin kuin monet muut luetuimmat blogini, uskoisin ettei tätä niinkään lueta kuin katsota. Pistin tähän blogitekstiin kuvalliset ohjeet Afrikkalaisen Narupelin ratkaisemiseksi ja harva se päivä huomaan, että taas joku on lukenut tätä blogitekstiä 20 minuuttia yhteen putkeen ja sitten poistunut sivustolta. Toisin sanoen joku on tuijottanut 20 minuuttia kuvaa blogissani ja yrittänyt epätoivoisesti ratkoa samalla älypeliä, jonka jälkeen on lähtenyt hakemaan saksia kuten aikuinen älykäs mies.

Enkä nyt suoranaisesti väitä, että suomalaiset eivät osaa ostaa toisilleen joululahjoja… Mutta tätä blogia luetaan joka ikinen vitun jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä aamusta iltaan. Se on mielestäni aika surullista.

2. 

James Bond -projektini

Jos tekisin täysin realistisen Top 10:n, viisi kymmenestä blogitekstistä olisi James Bond -purkuja ja kolme olisi Steven Seagal-purkuja. Näillä projekteilla tuntuu olevan oma fanikuntansa, joka on tietysti erittäin kiva juttu minun kannalta. Eipähän tullut taas kerran kirjoitettua jotain, joka naurattaa vain minua itseään.

Luetuin projektin osa on Sean Conneryn tähdittämä Goldfinger. Se tuntuu olevan klikkauksien perusteella suomalaisten suosikki Bond-leffoista. Hyväksyn tämän täysin, arvon suomalaiset. Se on todella hyvä elokuva. Teillä on hyvä elokuvamaku.

Aah, okei. Klikkausten perusteella Moonraker on suomalaisten toiseksi suosituin Bond-leffa, joten voitte unohtaa kaiken mitä siitä elokuvamausta juuri sanoin.

1.

Elokuva-arvostelu - The Punisher (1989)

Tämä on täysin ylivoimaisesti luetuin juttuni blogin historian aikana. Punisher elokuva-arvostelu pieksee kaikki muut blogitekstin kymmenen nolla. Tavallaan se masentaa minua, koska Steven Seagal -projektiin ja James Bond -purkuihin olen käyttänyt aikaa ja vaivaa kymmenien ja kymmenien tuntien edestä, kun taas tämän Punisher-arvostelun kirjoittamiseen ei voinut mennä varttia enempää. Heräsin aikaisin aamulla enkä halunnut herättää Annaa, joten hiivin olohuoneeseen. En voinut pitää meteliä katsomalla telkkaria, joten pohdiskelin hetken mitä tekisin. Olimme katsoneet Punisher-leffan juuri edeltävänä iltana ja nauroin hetken ajatukselle elokuva-arvostelusta, joka olisi vain Dolph Lundgrenin kiveksien kuvailua. Sitten kirjoitin sen ylös ja tietokonetuolini narahti, Anna heräsi ja pääsin viimeinkin katsomaan telkkaria.

Julkaisin arvostelun joskus iltapäivällä. Muutama päivä myöhemmin sillä oli yli 50 000 yksittäistä käyntiä ja parhaimmillaan yli 700 ihmistä luki sitä jokainen minuutti. Yhä aina silloin tällöin arvostelu leviää jossain päin nettiä ja somea. Se tuntuu olevan luetuin juttu, jonka olen koskaan kirjoittanut.

Aina kun huomaan, että blogiteksti leviää taas jossain, hieraisen ohimoltani pois hikipisaran ja kiitän Jumalaa, etten tehnyt blogiin sitä mitä alun perin halusin tehdä. Tarkoitukseni oli ottaa itsestäni alastonkuva takaapäin kynttilöiden edessä niin, että minun kivekseni roikkuivat perseeni alla samalla tavalla kuin Lundgrenin kivekset. Luovuin ideasta, koska minulla ei ollut tarpeeksi tuikkukynttilöitä enkä jaksanut lähteä ostamaan niitä. Luojan vitun kiitos minulla ei ollut tarpeeksi tuikkukynttilöitä, sillä muuten kymmenet tuhannet ihmiset olisivat nähneet alastonkuvani ja kivekseni.

Joten siinä se oli, blogini Top 10. En malta odottaa, että blogi täyttää 20-vuotta ja voin tehdä Google Analytics-datan perusteella Top 20:n, jonka luetuin juttu on yhä arvostelu Dolph Lundgrenin kiveksistä.