Elokuva-arvostelu - Planet of The Apes (1968)

Vuonna 1968 valmistunut ja Charlton Hestonin tähdittämä valtava scifi-hitti The Planet of The Apes on tarina Hestonin esittämästä astronautista, joka kahden muun astronautin kanssa matkustaa tuhansia vuosia avaruudessa, kunnes saapuu planeetalle, jossa ihmiset ovat alkeellisia eläimiä ja apinat heidän edistyksellisiä mestareitaan. Heston jää nopeasti apinoiden vangiksi ja päättää yrittää pakoa erämaahan tässä oudossa maailmassa, jossa evoluutio on jotenkin kiepsahtanut 180 astetta ympäri. Mutta miksi evoluutio toimisi niin? Ja onko planeetalla muitakin järkyttäviä salaisuuksia?

Elokuva on itseasiassa suht nerokas satiiri ihmisen tyhmyydestä, sillä (maailman kuuluisin spoileri) planeetta on itseasiassa Maa, jonka ihmiset ovat tuhansia vuosia aiemmin tuhonneet ydinsodalla. Ydinsodan jälkeisessä maailmassa ihmiset taantuivat apinoiden tasolle, kun taas apinat kehittyivät ihmisten tasoisiksi älyllisiksi eläimiksi. Ja nyt, älyllisinä eläiminä, apinat tuhoavat ympäristöään ja alistavat maailman omaan tahtoonsa oman uskontonsa ja vapautensa nimissä. Kuten sanottu, suht nerokas satiiri.

(HUOM! Olen pahoillani, mutta sain 20th Century Foxilta luvan käyttää vain kahta ruutukaappausta elokuvasta arvostelussani, eikä kumpikaan ruutukaappaus avaa elokuvan sisältöä ihan kauheasti. Pahoittelut tästä.)

Joten, satiirista. Apinat palvovat omaa jumalaansa, jonka nimissä he hyväksyttävät riistotoimintaansa ja muiden lajien alistamista. Valittuna kansana apinat…

Okei, hyvä on, pakko kai tuo kuva on nopeasti selittää. Tiedän sen olevan vähän hämmentävä, mutta koittakaa olla lukematta kuvaa väärin. Tuo ei ole ruutukaappaus kahdesta valkoisesta alastomasta miehestä katsomassa hämmentyneenä mustan miehen penistä. Kuvassa ei ole kyse siitä! Kuva on elokuvan alusta, jossa Heston ja hänen kaksi kanssa-astronauttiaan (joista toinen on musta mies) löytävät lammen, riisuuntuvat alasti ja käyvät uimassa. Tuo toinen valkoinen astronautti sattuu huomaamaan uimisen yhteydessä ihmisen jalanjäljen rantahiekassa. Tässä vaiheessa he uskovat planeetan olevan täysin asumaton, joten he ihmettelevät yhdessä jalanjälkeä hiekassa. He eivät tuijota shokissa mustan miehen penistä! Kyseessä on jalanjälki hiekassa. Kuva vain näyttää väärältä.

Takaisin itse arvosteluun! Valittuna kansana apinat uskovat olevansa planeetan laillisia johtajia, jonka vuoksi puhuva ihminen kuten Heston on loukkaus heidän valtaansa kohtaan. Olisi huomattavasti helpompaa, jos Heston voitaisiin vain teloittaa ja muisto puhuvasta ihmisestä pyyhkiä pois koko apinakansan muistista. Tämä epämukavien totuuksien hautaaminen on jotain, jota me ihmiset teemme koko ajan. Kuten sanottu, nerokas satiiri.

Ihan oikeasti, he eivät tuijota mustan miehen kyrpää! Ei mustat munat ole niin shokeeraavan erilaisia, että valkoisten miesten pitäisi tuijottaa niitä hämmentyneinä. He ovat astronautteja, tiedemiehiä, jotka ovat matkanneet galaksien halki. He ovat nähneet vaikka kuinka paljon toinen toistaan ihmeellisempiä asioita. Ja iso musta kyrpä ei ole yksi niistä asioista!

Mistä edes tiedämme, että se on iso musta kyrpä? Ehkä se on pieni musta kyrpä? On stereotypiointia olettaa, että kaikkien mustien miesten kyrvät ovat isoja. Todennäköisesti mustat kyrvät ovat ihan samankokoisia kuin valkoisetkin kyrvät ovat.

Ja ennen kuin edes kuvittelette niin, niin ei, he eivät tuijota mustan miehen pientä kyrpää hämmentyneenä siitä, että se on pieni! Se olisi vielä pahempaa sterotypiointia! He tuijottavat jalanjälkeä maassa eivätkä yhtään mitään muuta!

Tästä ei tule nyt yhtään mitään. Kokeillaan jatkaa arvostelua käyttämällä vain sitä toista kuvaa, johon sain Foxilta luvan.

Voi jumalauta…

Okei, joten... Tässä on ruutukaappaus samasta hetkestä mutta sekuntia myöhemmin, kun kaksi muuta astronauttia ovat polvistuneet tutkimaan jalanjälkeä maahan Hestonin eteen. Heston katsoo jalanjälkeä yhä hämmentyneenä. En tiedä voinko painottaa tätä tarpeeksi, mutta HE EIVÄT IME CHARLTON HESTONIN MUNAA RANNALLA! Kohtauksessa ei tapahdu sitä!

Hestonin ilme, vaikkakin vähän kiihottuneen näköinen, on oikeasti vain hämmennystä jalanjäljestä! Ja vaikka kahden muun astronautin päät ovatkin sopivasti munanimemiskorkeudella ja jostain syystä täysin kohti Hestonin munaa eikä jalanjälkeä, he eivät silti ime Hestonin munaa! Kyseessä on älyllinen ja nerokas satiiri ihmisluonnosta!

Okei, aion vain jatkaa arvostelua enkä kiinnittää mitään huomiota kuviin. Se on ainoa vähänkään järkevämpi ratkaisu.

Charlton Heston esittää nihilististä astronauttia, joka ei usko suurempaan kohtaloon. Hänelle matka avaruuteen oli omien sanojen mukaan täysin merkityksetön, sillä ihminen on merkityksetön. Hän ei usko olevansa osa mitään mahtavaa-

- kohtaloa. Mutta kun apinat kaappaavat hänet, hän imeytyy-

- mukaan valtavaan-

- seikkailuun, jonka lopuksi hän löytää itsensä polviltaan-

- hiekkaan hautautuneen Vapauden Patsaan edestä kiroamassa nimenomaan ihmiskunnan kohtaloa, johon ei aiemmin edes uskonut. Vaikkakin elokuvan huipennus-

- on parodioitu lukemattomia kertoja, ei se tee siitä silti yhtään vähemmän häikäisevää-

- kokemusta.

Mielestäni paras ja tehokkain satiiri on juuri sellaista kuin mitä Apinoiden Planeetassa on. Se on satiiria, joka nostaa peilin koko ihmiskunnan eteen. Se on humoristista, vaikkakin samalla synkkää. Kylmää, mutta kevyttä. Kenellekään ei jää epäselväksi, mitä satiirilla on haettu. Tämän pistävän satiirin avulla saadaan haluttu sanoma ilmi kaikille ilman, että sitä tarvitsee vääntää rautalangasta, oli se sanoma sitten ihmiskunnan typeryydestä tai vaikka, en tiedä, jostain paljon suuremmasta -

- kokonaisuudesta.

Annan Apinoiden planeetalle neljä tähteä ja vaikka, en tiedä, kolme kuvaa miehistä tuijottamassa mustan miehen kullia, jonka jälkeen vielä kaksi kuvaa Charlton Hestonista saamassa kahdelta muulta mieheltä suihinottoa, koska satiiri on taitolaji.