Keihäsananakset

Tämä tulee järkyttämään teidät rakkaat lukijani, varsinkin kun olen tehnyt todella selväksi mitä mieltä olen blogeista jotka mainostavat tuotteita. Mutta nyt on tullut aika toimia. Minä aion mainostaa tuotetta, vapaaehtoisesti. Minä aion mainostaa Del Monten Keihäsananaksia.

Syy miksi olen päättänyt mainostaa Del Monten keihäsananaksia on se, että nuo kyseiset keihäsananakset palauttivat minun uskoni ihmiskuntaan. Katsokaas, olen viimeiset vuodet kärsinyt sortoa.

Oikeastaan joka vitun ikinen kerta kun olen tehnyt reklamaation rikkinäisestä tai pilaantuneesta tuotteesta, en ole saanut minkäänlaista hyvitystä. Ja kun ottaa huomioon, että pidän jokaista tuotetta joka on ollut rikki tai pilaantunut PETOKSENA, olisi hyvitys joskus edes kohdallaan. Kuten vaikka silloin, kun ostin InkClubilta musteita, joiden piti sopia tulostimeeni, mutta jotka eivät sopineet tulostimeeni. Silloin sain pienen kirjan verran ohjeita kuinka käsitellä patruunoita. Ja kun ne ohjeet eivät toimineet, sain hyvityksenä mustalle patruunalle korvaavan tuotteen, mutta en väripatruunoille, vaikka niissä oli täysin sama ongelma.

Sitten oli myös se kerta kun ostamissani leivissä oli hometta:

Espanjalaisella patongilla tarkoitin tietysti esipaistettua patonkia, mutta se ei ole se pointti!

Ja sitten oli REC-ongelma, johon kukaan Futurefilmillä ei suostunut koskaan edes vastaamaan:

Pidetään lukijakilpailu. Se joka keksii parhaimman solvauksen Futurefilmistä voittaa rikkinäisen REC-elokuvan blurayn jossa on REC-elokuvan sijaan vihreä viiva. Solvaukset voi lähettää sähköpostiosoitteeseeni info@futurefilm.fi

Ja sitten oli tietysti se kaikkein pahin. Minä ja vaimoni tilasimme puolitoistavuotta sitten CDON.comista Muumit Rivieralla blurayn, joka ei toiminut. Ennen CDON.comille pystyi lähettämään sähköpostitse tiedot mikä levyssä oli vikana ja he lähettivät korvaavan blurayn tilalle. Tällä kertaa tämä menetelmä ei kuitenkaan käynyt heille, vaan jostain syystä meidän piti lähettää itse bluray –levy Ruotsiin ja kirjoittaa mukaan vikakuvaus joko ruotsiksi tai englanniksi. Valitsimme tietysti ruotsin.

Emme saaneet minkäänlaista hyvitystä emmekä korvaavaa levyä.

Ei siis mikään ihme, että uskoni reklamaatioihin on niin kovalla koetuksella. Olen varmasti yksi sorretuimmista valkoisista hyvätuloisista miehistä koko maailmassa. Joten kun tämä tapahtui, voitte kuvitella mitä mietin:

Tarkkasilmäinen lukija saattaa havaita, että keihäsananaspurkista tulleet ananakset ovat harvinaisen ei-keihäsmäisiä. Voisi jopa sanoa, että purkissa oleva kuva ei vastaa purkin sisältöä. Voisi jopa sanoa, että kyseessä on jälleen kerran PETOS!

Pahinta tässä on se, että kun olin nähnyt kaupan hyllyssä keihäsananakset, oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Katse riitti, pelkkä vilkaisu, ja me kuuluimme toisillemme. Koko matkan kotiin silitin purkkia ja hoin itsekseni että "Niin yksinkertaista, miksen minä keksinyt tätä aiemmin... Tottakai ananakset on tarkoitus syödä keihään muodossa! Tottakai! Se on niin selvää!". Kun lopulta pääsin purkin kanssa kotiin, en kehdannut koskea siihen yli kuukauteen, koska halusin odottaa täydellistä hetkeä. Halusin tehdä siitä yhden elämän parhaista päivistä. Ja kun se päivä koitti, päättyi se yhteen elämäni pahimmista pettymyksistä.

En tietenkään uskonut, että tekemällä reklamaation tuosta 1,89 euroa maksavasta keihäsananaspurkista saisin mitään vastineeksi. Mutta päätin silti yrittää, sillä sortoa vastaan ei voi kuin taistella uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se on ainoa keino saada oikeutta.

Ja sitten, seuraavana päivänä, jotain tapahtui. Minulle vastattiin. Ja toivo heräsi.

Päässäni juoksi ajatuksia. Olisiko mahdollista, että saisin sittenkin syödä ananaksia keihään muodossa? En halunnut elätellä toivoa liikaa, varsinkin kun olin heittänyt keihäsananaspurkin pois. Mutta minä halusin ne ananakset. Minä halusin ne ananakset enemmän kuin olen koskaan halunnut mitään. Joten päätin ehdottaa vaihtokauppaa.

En voi olla laittamatta tätä kuvaa tähän, koska joku jossain valitsi tälle näytelmälle tämän kannen. Oikeasti. Mitä saatanaa Romeon ja Julian kasvoille on tehty!?

Ja sitten… Pelastus.

Kyllä. Se on totta. Sain viikko sitten viiden euron lahjakortin, jolla kävin ostamassa UUDEN PURKIN DEL MONTEN KEIHÄSANANAKSIA!

Nuo keihäät, jotka oli tehty ananaksista, olivat juuri niin keihäitä ja ananasmaisia kuin olin kuvitellut. Söin ne itkien onnesta. Söin ne itkien ihmiskunnan puolesta. Sorto oli voitettu ja petokset olivat ohi. Jäljelle jäi onni. Puhdas, vilpitön onni. Kiitos Del Monte ja Keihäsananakset!

Vaikka olinkin jo saanut kokea keihäsananasnautinnon, en halunnut jättää omaa osaani diilistä toteuttamatta. Joten rehellisenä miehenä lähetin Romeo ja Julia –kirjan maahantuojan päämajaan. Ruotsiin.