Muumimukit

Tässä otteita suoraan minun Instagram-tililtäni, jossa vaimoni haastoi minut "10 päivää, 10 asiaa mistä pidän" haasteeseen.

Kaikki jotka tuntevat minut tietävät, että olen suuri muumimukien keräilijä ja harrastaja. Ei ole muumimukia jota en ole antaumuksella tutkinut tai muumikirjaa jonka ääressä iltojani viettänyt. Joten esittelenkin teille nyt kymmenen omaa muumimukisuosikkiani ja tarinat niiden takana.

10. Muumipeikon vaiettu salaisuus

Pidän tämän mukin värityksestä ja detaljeista. Niiskuneidiltä varastettu käsilaukku ja Muumimamman keittiöharjasta tehty alkeellinen peruukki kertovat omaa pikku tarinaansa Muumipeikon sisäisestä tuskasta. Myös panikoivista silmistä loistava kiinnijäämisen pelko ja kauhu totuuden julki tulemisesta on suorastaan käsinkosketeltavaa.

9. Muumipappa hylkää perheensä

Yksi koskettavimmista muumitarinoista on saanut ansaitsemansa muumimukin. Kun Muumipapalla viimeinkin keittää yli vaimonsa jatkuva hillonpurkitus ja levottoman teini-ikäisen poikansa seikkailut, ei se näyttäydy raivona tai suruna. Hän kylmänrauhallisesti odottaa, että kaikki menevät nukkumaan, kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja poistuu sitten yön pimeyteen. Ei viimeisiä sanoja, ei kirjettä, ei mitään. Poistuessaan laaksosta hän vielä kerran kääntyy ympäri ja katsoo horisontissa näkyvää entistä kotiaan ja pohtii kaikkea minkä jättää taakseen. Ja alkaa hymyillä.

8. Muumimamma anoo verotoimistolta lykkäystä jäännösveron maksuun yllättävän sähkönsiirtokorotuksen vuoksi

Tove Janssonin kantaaottavan vaikkakin lasten keskuudessa vähemmän suositun Muumilaakson Taloustarinoiden viimeisen tarinan muumimukiversio ei ole se kaikkein houkuttelevin, mutta se kuvastaa kyllä hyvin aikuisen ihmisen tuskaa puun ja kuoren (eli Carunan ja verottajan) välissä. Mamma tietää, että puisen 8-kerroksisen omakotitalon lämmittäminen pelkästään sähköpatterien kanssa on aina ollut järkyttävän kallista, mutta Carunan päätös nostaa Muumilaakson sähkönsiirtohintoja 4,9% kolmannen kerran kahden vuoden sisällä on ajanut muumit elämänsä pahimpaan taloudelliseen ahdinkoon. Miten on mahdollista, että haja-asutusalueen sähköverkko vaatii muka niin paljon lisää huoltotöitä, että hinnat nousevat useita kertoja vuodessa? Porvarien paskapuhetta, tokaisee Muumipappa, Muumilaakson kommunistisen puolueen puheenjohtaja ja yksi perustajajäsenistä. Hän pitää syyllisenä Carunan monopoliin Kokoomus-hallitusta, joka kaikessa viisaudessaan siirsi sähkönsiirron jakelun pois Fortumilta jo vuosia sitten. Kyllähän sen kaikki tietävät mitä tapahtuu, kun sähköverkon yksityistää yritykselle, jonka omistajista 80% on ulkomailta ja vain tuloksen perässä. Ikävä kyllä Muumipapan yllättävät lisätulot muistelmiensa myynnistä edellisvuonna oli unohdettu ottaa huomioon verokortissa ja se oli sitten tietenkin kostautunut jättiläismäisinä mätkyinä tänä vuonna. Muumimamman kirjeet Carunalle oli jätetty täysin huomiotta ja perheen asianajan mukaan firmalla on ikävä kyllä oikeus korottaa sähkönsiirtomaksuja näin paljon näin usein, vaikka se moraalitonta onkin. Joten yön pimeinä tunteina Mamma tarraa viimeiseen oljenkorteensa ja anoo lykkäystä verottajalta. Mikäli verottaja ei suostuisi lykkäykseen, kuten se luultavasti ei suostuisikaan, olisivat vaihtoehdot lopussa. Ehkä muutto rivitaloon tai kerrostalokaksioon olisi viimeinkin edessä?

7. Muumipeikko syö Nuuskamuikkusen keksit

Ehkä jännittävimpään Muumipeikon seikkailuun perustuva muumimuki sukeltaa suoraan Tove Janssonin tarinan ytimeen, jossa Muumipeikko on salaa syönyt ankaraan nälkäänsä kaikki Nuuskamuikkusen keksit ja on nyt uusissa ulottuvuuksissa metsästämässä Saukkohevosta vesimaailmasta. Nuuskamuikkusen näköinen aurinko yrittää läpsiä Muumipeikkoa hereille ja saada tämän oksentamaan, voi luoja oksenna ne pois voi luoja voi ei voi luoja, mutta Muumipeikko ei ymmärrä auringon puheita ja keskittyy siksi Saukkohevosen lassoamiseen. Ptruu ptruu, tule tänne Saukkohevonen, ratsastetaan sateenkaaren päähän kohti kirkasta valoa, Muumipeikko rauhoittelee villiä olentoa, joka kysyy takaisin Nuuskamuikkusen äänellä, että kuinka monta oikein söit? Kuinka monta keksiä oikein söit!? Voi luoja auttakaa nyt joku, kuka tahansa! Muumipeikko naurahtaa, ettei hän tarvitse apua, koska ulottuvuuskanit, heinät ja koskemattomuustikari neljäkymmentä ruoho, ja ratsastaa sitten kohti oudon kutsuvaa valoa Saukkohevosen selässä.

6. Mymmelin uusi harrastus

Ehkä kiistanalaisimpaan muumitarinaan perustuva muumimuki, mutta itse pidän sen rohkeudesta. Juuri syntyneen Pikku-Myyn äiti Mymmeli huomasi eräänä päivänä, että jos istuu juuri oikeaan kohtaan takapihan nurmikolle ja heiluttaa itseään edestakas kumpuraista maata vasten, se tuntui kivalta siellä alhaalla. Alkuun Mymmeli kävi takapihallaan ehkä vain kerran viikossa, mutta ajan kuluessa himot kasvoivat ja reissut nurmikolle lisääntyivät. Lopulta Mymmeli ei suostunut poistumaan takapihaltaan ja vain istui siellä himon valtaamana, keinuen edes takas samalla kun sisällä omassa kehdossaan Pikku-Myy itki nälkäänsä. Muumilaakso oli tiukasti katolinen yhteisö, joten Mymmelin himot todettiin Saatanan tekosiksi ja hänet pakotettiin mielisairaalaan. Ikävä kyllä sähköshokkiterapiat eivät riittäneet himojen taltuttamiseksi, joten jouduttiin turvautumaan lobotomiaan. Pikku-Myy, liian pieni ymmärtääkseen tapahtumat, huostaanotettiin Muumimamman ja Muumipapan kotiin. Kun Pikku-Myy vuosia myöhemmin kysyi missä äiti oikein oli, Pappa kertoi tämän kuolleen auto-onnettomuudessa ja olevan nyt taivaassa enkelien kanssa. Pikku-Myy itki vuolaasti ja poistui omaan rauhaansa Muumitalon takapihalle. Hän istui alas maahan itkemään, mutta huomasi että kun hän liikkui vähän edestakas kumpuraisella nurmikolla, se tuntui oudolta. Se tuntui... kivalta.

5. Rotta varastaa Muumipeikon seksikorsetin röyhelöisen kiinnitysnauhan

Yksi ensimmäisistä muumitarinoista on muutettu kauniiksi muumimukiksi. Kun rotta varastaa Muumipeikon seksikorsettiin kuuluvan röyhelöisen kiinnitysnauhan ja vie sen pesäänsä, on Muumipeikko kauhusta kankea. Onko Mamma vienyt sen minun sängyn alla olevasta laatikostani? Tietääkö Mamma mihin minä menen perjantai-iltaisin? Tietääkö Mamma minun... salaisuuteni? Muumipeikko ryntäsi alakerran keittiöön, jossa Mamma oli työn touhussa. Hei äiti, Muumipeikko pelokkaana aloitti. Oletko sattumoisin siivonnut huonettani viimeaikoina? Mamma pahoitteli ettei ole ehtinyt, mutta lupasi tehdä sen heti kun kykenisi. Huojentuneena, vaikkakin samalla myös hämmentyneenä, Muumipeikko palasi huoneeseensa ja istui alas sängylle. Jos se ei ollut äiti, niin kuka? Ja mistä hän saisi uuden kiinnitysnauhan iltaan mennessä? Korsetti oli oleellinen osa illan suunnitelmaa, ilman sitä ei Muumipeikkoa voitu sitoa kiinni katosta roikkuvaan keinuun ja jätkät eivät voisi... Ei, koko idea katoaisi täysin ilman kiinnitysnauhaa. Hänen pitäisi saada se heti takaisin, hän päätti, ja juoksi ulos huoneestaan kohti villiä seikkailua.

4. Nipsu syö kissan

Tove Janssonin "Jumala on kuollut" -kauden kulmakivi on saanut muumimukin, joka keskittyy surullisenkuuluisaa tapahtumaa edeltäviin hetkiin. Ja kun miettii miten Nipsu kissan tarinassaan syö, ovat ne edeltävät hetket ainoat mistä mukin olisikin voinut tehdä. Itseasiassa en halua sen tarkemmin edes kertoa tarinaa ja sen nihilistisiä toivottomia hetkiä, mutta haluan mainita pitäväni siitä, kuinka mukin voi tulkita kauniiksi hetkeksi karanneen kissan ja sen löytäneen Nipsun välillä. Mutta tämä vain jos ei siis tiedä miten se hetki jatkuu.

3. Hemulin suuri tuska

Upea muumimuki Muumilaakson traagisimmasta kohtalosta. Kun Mörkö eräänä yönä ilmestyi Hemulin etuovelle, Hemuli panikoi ja ampui tätä haulikolla naamaan. Hän hautasi ruumiin kukkatarhaansa yön pimeydessä ja toivoi asian olevan sillä selvä. Ikävä kyllä naapurissa asuva Vilijonkka perheineen näki murhan ja kertoi siitä kaikille laaksossa. Hemulista leimattiin tappaja hetkessä. Hemuli kuitenkin vakuutti kaikille syyttömyyttään ja väitti, ettei ole edes nähnyt Mörköä vuosiin. Kun huhut Hemulin suorittamasta murhasta paisuivat päivä päivältä pahemmiksi, päätti Hemuli toimia ja kaivoi Mörön ylös puutarhastaan. Hän otti tämän vaatteet ja puki itsensä Möröksi. Öisin hän kulki pitkin laaksoa Mörköä esittäen, esitellen itseään muille kuin näyttääkseen, ettei ole kuollut. Vilijonkka kuitenkin piti päänsä ja väitti toistuvasti Mörön olevan kuollut ja tämän toisen Mörön olevan joku muu. Joten vakuuttaakseen laakson asukkaat Mörön elossa olosta, päätyi Hemuli vuosien ajan esittämään uhriaan joka ikinen yö. Talvisin hän ei voinut nukkua jokavuotista lepoaan vaan hänen piti valvoa ja jahdata Muumipeikkoa jäätävässä kelissä. Kesäisin hänen piti ilmestyä Muumitalolle aika ajoin ja pelotella perhettä näiden kuistilla. Vuosien jatkuva kaksoiselämä painoi Hemulia niin paljon, että hän alkoi jo miettiä olisiko Möröllä edessä toinen kerta ottaa haulikosta naamaan ja lopettaa koko paska. Tai ehkä hän hiljentäisi Vilijonkan lopullisesti samalla metodilla? Mutta ei vielä tänään, ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Tai sitä seuraavana päivänä. Mutta pian, pian. Pian kaikki loppuisi tavalla tai toisella.

2. Niiskuneiti katsoo väärään laatikkoon

Tämä muumimuki kuvastaa täydellisesti Niiskuneidin järkytystä kun hän avaa väärän laatikon. Muumipeikko katoaa reissullaan Nuuskamuikkusen teltalle ja Nuuskamuikkunen on yllättävän aggressiivinen koko aiheesta, joten Niiskuneiti päättää etsiä vihjeitä Muumipeikon katoamiseen tämän huoneesta. Hän ei löydä mitään ja on jo aikeissa poistua, kun pysähtyy aloilleen ja katsookin vielä Muumipeikon sängyn alle. Ja löytää sieltä ison laatikon. Hän avaa sen, katsoo sisään hämmästyneenä ja jäätyy paikoilleen. Miksi kadonneet vaatteeni ja koruni ovat... Mikä tuo on? Ja tuo? Mihin tuo on tarkoitus laittaa? Tai tuo? Käsiraudat? Ja mitä nuo pallot... Hetkinen. Ja tajuaminen iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Niiskuneiti sulkee hiljaa laatikon kannen, työntää sen takaisin sängyn alle ja poistuu sitten huoneesta. Ja Muumitalosta. Ja Muumilaaksosta.

1. Muumimamman kohtalo

On osuvaa että suosikkimuumimukini perustuu viimeiseen Muumilaakson tarinaan, joka nivoo tyylikkäästi kaikki edelliset muumitarinat yhteen. Kun Muumipeikko mystisesti katoaa reissulla Nuuskamuikkusen luokse, Muumipappa on ollut poissa jo kuukausia ja pankki ulosmittaa Muumitalon maksamattomien lainojen vuoksi, löytää Muumimamma itsensä hulluuden partaalta. Muumilaakso on syöksynyt johonkin synkkään ulottuvuuteen jossa Nipsu syö eläviä eläimiä, Pikku-Myy hieroo itseään nurmikkoon yöt ja päivät, Hemuli on kadonnut ja Mörkö on ampunut haulikolla Vilijonkan ja itsensä. Tämä ei ole se laakso jossa Mamma haluaa elää. Joten koditon ja yksinäinen Mamma katoaa itseensä ja löytää sieltä oman laaksonsa, oman rakkaan Muumitalonsa, jossa hän leipoo itselleen uuden perheen, joka ei koskaan jätä häntä. Muille laakson asukkaille Mamman elämä ei näytä ihan yhtä täydelliseltä. Mamma elää pimeässä luolassa meren rannalla ja puhuu etäisesti Muumipeikolta näyttävälle pullataikinalle. Mamma on tullut tiensä päähän, kaikki tiesivät sen, mutta kukaan ei silti halunnut puuttua tämän elämään. Mitäs lämmitti 8-kerroksista puutaloa sähköillä vuosikausia ja uskoi vapaaseen kasvatukseen, se on oma vika jos rahat loppuu ja perhe hylkää. Joten sinne Mamma saa jäädä, elämään oman päänsä sisään, kysyen homehtuvalta pullataikinalta haluaako Muumipeikko lisää leipää? Entä Pappa, saisiko olla vähän lisää mehua? Entä sinä, Näkymätön Tyttö, mitä sinulle saisi olla? Aah, rakastan teitä kaikkia niin paljon. Kiitos, että olette olemassa.

Ja tähän päättyvät Muumilaakso Tarinat, mielisairaan vanhan naisen kuvitelmiin kylmään luolaan ankean meren rannalle, jota kohti kaukana avaruudessa kiitää pyrstötähti. Ja tällä kertaa pyrstötähti ei ole ohittamassa laaksoa. Ei, tällä kertaa se tulee suoraan kohti.