Pipo
En koskaan heitä roskiin mitään, millä on edes teoriassa jotain käyttöarvoa. Siksi kävelen kenkäni puhki ennen kuin ostan uudet. Siksi en vieläkään luovu lukion lopusta asti palvelleesta repusta, vaikka Norwegianin lentokone tuhosi siitä tärkeimmän taskun pari viikkoa sitten. Ja siksi en luovu pipostani.
Seuraavat kuvat on omistettu kaikille niille, jotka heittävät täysin käyttökelpoiset piponsa roskiin ennenaikaisesti. Te olette huonoja ihmisiä.
2016
Tuossa on kuva minusta piponi
kanssa eilen. Piponi on musta Seattle Dockers -joukkueen kannustuspipo
ja se on helposti paras pipo, jonka olen koskaan omistanut. Jos yhtä
työpaikalta saamaani pipoa ei lasketa mukaan, on Seattle Dockers pipo
myös ainoa piponi.
2014
Piponi ja minä vuonna 2014. Meillä oli tuona talvena hyvä diili meneillään; piponi piti pääni lämpimänä ja minä vastaavasti kerran viikossa ostin hänelle kukkia ja vein ulos syömään.
2013
Tässä kuva minusta, pipostani ja
silloisesta tyttöystävästäni ja nykyisestä vaimostani Annasta, joka on näköjään valmistautumassa tyttöystävän rutiinitehtäviin.
(Suihinottovitsi)
2010
Tässä kuva minusta, piposta ja karhusta joka käytti koiranpukua ja joka asui minun ja silloisen kihlattuni luona viikon ajan. Kyseinen karhu ja se, miksi minulla oli se hihnan päässä, vaatii ihan oman blogitekstinsä, jonka olen ovelasti piilottanut tämän blogitekstin sisään, ja johon linkki löytyy tästä.
Tajusin myös juurikin nyt, että tässä menee ikä ja terveys jos käyn
läpi kaikki ne vuodet jolloin minä ja pipo olemme pitäneet yhtä, joten
vauhditetaan blogitekstiä vähän ja hypätään kohti loppua.
1999
Tässä on 12-vuotias Santtu ja pipo, jotka ovat näköjään juuri pyydystäneet pulkan.
1998
11-vuotias Santtu ja pipo pilkillä. Tämä on vanhin kuva jonka meistä kahdesta löysin, mutta tiedän, että meidän kahden historia ulottuu aina vuoteen 1994 asti, jolloin minä aloitin koulun. Minulla on myös todiste siitä. Kun aloitin koulun, äitini ompeli kaikkiin silloisiin vaatteisiin seuraavanlaisia nimilappuja:
Ja vaikka sitä ei varsinaisesti enää niin hyvin näe, kun piponi selkäpuolta katsoo on siellä yhä sen nimilapun runko paikoillaan:
Joten, tiivistettynä, piponi ja minä olemme pitäneet yhtä nyt vuodesta 1994 asti. Se tekee meidän suhteesta 22-vuotisen. Meidän kahden suhde on yhtä vanha kuin Justin Bieber. Meidän suhde on niin vanha, että kun me ensimmäisen kerran tapasimme, minä en osannut edes lukea. Meidän suhde on niin vanha, että kun koittaa Googlettaa pipossa esiintyvää Seattle Dockers -joukkuetta, Google ei löydä siitä yhtään mitään!
Joten älkää heittäkö pipojanne pois. Koska joku päivä pipostasi voi tulla paras ystäväsi.